Summan taistelujen muistomerkki

Hämeenlinnan puistoihin on kautta aikojen pystytetty muistomerkkejä politiikan, talouden ja kulttuurin vaikuttajille sekä historiallisten tapahtumien vuoksi. Ne ovat paitsi historiallisia kerrostumia myös kiinteä osa puistojen nykyilmettä.

Itsenäisyydenpuistoon sijoitettu muistomerkki kunnioittaa Karjalan kannaksella Summassa käytyjen taisteluiden muistoa. Sijoituspaikaksi valikoitui Keskuskansakoulun viereinen puisto siksi, että Summassa taistelleen JR 15:n perustamispaikka oli juuri Hämeenlinnan Keskuskansakoulu. Aloitteen patsaan tilaamisesta tekivät talvisodan päättymisen 20-vuotisjuhlaan Hämeenlinnaan vuonna 1960 kokoontuneet aseveljet. Suomen sodan jälkeisen modernin kuvanveistotaiteen merkittävimpiin edustajiin kuuluvalta kuvanveistäjä Aimo Tukiaiselta pyydettiin ehdotusta patsaasta.

Pronssinen veistos paljastettiin 13.3.1965 talvisodan päättymisen 25-vuotispäivänä. Veistokseen liittyy graniittinen jalusta ja syvennys, joka oli alunperin vesiallas. Veistoksen takana on luonnonkivinen muuri, johon on kaiverrettu teksti: SUMMAN TAISTELUISSA – TALVISODASSA 1939-1940 – SUOMEN ARMEIJAN TERÄKSINEN TAHTO – UUPUMATON USKO – TORJUI YLIVOIMAN – VARJELI VAPAAN MAAN.

Muistomerkin sijoittamista varten Aimo Tukiainen ja ystävänsä arkkitehti Osmo Sipari suunnittelivat koko puiston uudelleen. Vesialtaasta muistomerkin juurella luovuttiin jo muutama vuosi sen rakentamisen jälkeen. Se muutettiin ensin kukkaistutusaltaaksi ja edelleen vain muutama vuosi tämän jälkeen kiveykseksi, jollaisena se on nykyään.

Summan muistomerkki konservoitiin ja valaistiin Itsenäisyydenpuiston peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2016. Puiston ja konservointitöiden valmistumista juhlittiin seuraavana vuonna Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta ja reformaation 500-vuotismerkkivuotta kunnioittaen. Hämeenlinnan kaupunki ja Hämeenlinna-Vanajan seurakunta istuttivat puistoon yhdessä muistotammen.

Lisää Hämeenlinnan julkisista veistoksista: Hämeenlinnan Taidemuseo.

Muistoja menneisyydestä

Pieni, vain noin 3 900 neliömetrin kokoinen Itsenäisyydenpuisto on jäänne yhdestä Hämeenlinnan vanhimmista puutarhoista syntyneestä puistosta. Alue on kokenut muutoksia kautta historiansa, maaherra Anders de Brucen 1700-luvun loppupuolella istuttamasta residenssipuutarhasta kuuluisan Seurahuoneen puiston ja Gaddin talon puiston kautta Koulupuistoksi ja Museopuistoksi.

Hämeenlinnan maineikas Seurahuone

Suomessa varsin perinteinen Seurahuone -nimi juontaa juurensa seurapiiriä tarkoittavasta ruotsin sanasta societet. Ensimmäinen Seurahuone avattiin Turkuun 1812 ja esimerkin innoittamana sellainen rakennettiin vuonna 1839 myös Hämeenlinnaan. Empiretyylinen Hämeenlinnan Seurahuone oli kokonsa ja komeutensa puolesta huomattava ja sen juhlasalin kehuttiin olevan maan suurin.

Syksyisin, kun lehdet alkoivat kellastua ja illat pimetä, järjesti ravintolanpitäjä Seurahuoneen avaralla pihamalla ’itämaisia iltoja’ kirjavine lyhtyineen, jotka puihin ripustettuina loivat tarunhohteista valoa puistoon, jonka käytävillä suuret yleisöjoukot parveilivat. Illan tunnelmaa lisäsi vielä räiskyvät raketit ja sähisevät ’auringot’. Soitosta huolehti tavallisesti venäläisen rykmentin torvisoittokunta, mutta rautatien valmistuttua tilasi ravintoloitsija toisinaan pääkaupungista Suomen kaartin soittokunnan hämeenlinnalaisia ilahduttamaan.

’Puistojen kaupunki’ – Hämeenlinnan vanhojen puistojen historiaa ja puistokulttuuria, Inka-Maria Laitila 1995.

Alun perin säätyläisten juhlatilaisuuksia varten tehdyssä rakennuksessa pidettiin vuosien varrella tanssiaisia, ravintolaa, musiikkisalia ja toimipa se myöhemmin kasarminakin. Seurahuoneen tarina päättyi vuoden 1894 tuhoisaan tulipaloon, mutta puisto jäi jossain muodossa jäljelle.

Seuraavaksi vasta 1910-luvulla ehdotti Hämeenlinnassa toiminut Puistovaliokunta alueen muuttamista yleiseksi puistoksi. Aluetta rajannut lauta-aita muutettiin orapihlaja-aidaksi ja puistoa alettiin kutsua Gaddin puistoksi läheisen Gaddin talon mukaan. Gaddin talo ja sitä ympäröivä puisto kutistui pikkuhiljaa ympäröivien korttelien rakentumisen myötä. 1930-luvun lopulla valmistui korttelin itäpuoliskolle aivan uudenaikainen, nähtävyytenäkin pidetty keskuskansakoulu, joka pihoineen vei suurimman osan korttelin pinta-alasta.

Itsenäisyydenpuistoa on kutsuttu myös nimillä Koulupuisto ja Museopuisto. Puistossa sijaitsee edelleen funktionalistinen muuntamorakennus vuodelta 1935.