Hämeenlinnan laivaranta ja rantapuistot

Hämeenlinnan silloista Rantapuistoa alettiin kaunistaa istutuksilla vuonna 1889 kaupunginlääkäri Carl Henrik Bartramin aloitteesta. Vuonna 1904 perustettu ja lehtori A. Th. Böökin johtama puistovaliokunta täydensi puiston istutuksia mm. tilaamalla ulkomailta asti koristepensaita ja -kasveja. Koululaisia varten lehtori Böök varusti puiston kasvit nimilapuilla, mutta ilkivallan vuoksi nimilapuista luovuttiin pian.

Puistoasiat olivat lähellä kaupungin puuhamiehen, luonnonhistorian lehtorin Albert Theodor Böökin sydäntä. Toimiessaan valtuuston jäsenenä ja varapuheenjohtajana keväällä 1904 hän kirjoitti pitkän kirjelmän erityisen puistoista huolehtivan valiokunnan perustamisen puolesta. Siihen asti näiden alueiden hoito oli ollut yksinomaa kaupunginpuutarhurin vastuulla.

Hämeenlinnan kaupungilla on, kuten tunnettu, onni läheisyydessään omistaa Suomen kauneimpia puistoja. Tuskin tarvinnee valtuustolle esittää, mikä suuri merkitys tällaisella luonnonihanalla paikalla on kaupunkilaisille ei ainoastaan terveydellisessä mielessä vaan myöskin yhä elpyvän matkailijaliikkeen suhteen. Että ne näin ollen, niinkuin muutkin yleisön käytettävät puistot, kävelimöt ja hautausmaa tarvitsevat järkiperäistä hoitoa ja huolellista silmälläpitoa on sanomattakin selvä.

Lehtori A.Th. Böök kirjelmässään valtuustolle vuonna 1904

Böök ehdotti, että valtuusto ’niinkuin on asianlaita eräissä muissakin Suomen kaupungeissa, asettaisi erityisen kaunistuslautakunnan, jonka ylivalvonnan alle kaupungin puistot, kävelimöt ja hautausmaa asetettaisiin’. Lautakunnan tehtävä olisi valvoa puistoalueita ja kävelimöjä, tehdä valtuustolle vuosittain ehdotuksia uudistuksista sekä pyytää näihin tarvittavat varat.

Valtuusto hyväksyi ehdotuksen. Perustettua lautakuntaa päätettiin kutsua puistovaliokunnaksi. A. Th. Böök toimi valiokunnan puheenjohtajana aina sen purkamiseen v. 1917 saakka.

Ensi töikseen puistovaliokunta aloitti paitsi Parkin (Kaupunginpuisto) ja Tähtipuiston (nykyään Sibeliuksenpuisto) myös aivan erityisesti jo aloitetun Rantapuiston järjestämisen. Tarkoituksen oli ’saattaa ranta-alue täydelliseen kuntoon, joten hauska puilla istutettu kävelimö tulisi kulkemaan pitkin rantalaituria sen ja ajotien välillä sillasta aina linnantiehen saakka’.

Sisävesiliikenteen vilkas satama

Höyrylaivaliikenne on alkanut Vanajavedellä 1800-luvun puolivälissä. Laivaliikenne vilkastui Suomen ensimmäisen, Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien valmistuttua vuonna 1862, kun jatkoyhteydet Hämeenlinnasta eteenpäin hoidettiin vesitse.

Vanajaveden höyrylaivayhtiö sai kaupungilta laituripaikan ja luvan rakentaa oman laiturin. Sisävesiliikenteen sataman ensimmäinen puurakenteinen satamakonttori rakennettiin 1910-luvulla keskustan itäreunalle, Birger Jaarlin kadun ja Hallituskadun alkupäähän. Koristeellinen rakennus koostui molemmissa päädyissä olevista pienistä kojuista, joita yhdisti avoin, kahdeksan pylväsparin reunustama katoksellinen tavarasuoja. Pylväiden väliin muodostui kaariaukkoja. Kojujen, joista toinen oli varsinainen konttori ja toinen ’vesimyymälä’ eli virvokekioski, katoilla oli koristeelliset tornit.

Satamakonttorin rakentaminen liittyi aikaan, jolloin laivaliikenne oli uudestaan vilkastunut Hämeenlinnan satamassa. Vasta linja-autoliikenteen yleistyminen 1930-luvulla hiljensi Vanajaveden laivaliikenteen.

Mittavat korjaustyöt

Nykyinen rantapaviljonki on vuodelta 1954. Siihen on tehty korjauksia ja muutoksia 1960- ja 1970-luvuilla. Laivarannan uuden ravintola- ja satamarakennuksen suunnittelusta pidettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti arkkitehtitoimisto JKMM ehdotuksellaan ’Sillalla’. Kaarevakattoinen rakennus herätti paljon keskustelua niin kaupunkilaisten kuin päättäjien keskuudessa. Rantarakenteiden laajat korjaustyöt alkoivat keväällä 2009, mutta uuden paviljongin rakentamista päätettiin siirtää kaupungin säästöohjelman vuoksi.

Laivarannasta löytyy septitankin tyhjennys- ja vesipiste, joka on lukittu mobiililukolla. Puhelu mobiililukkoon on maksutonta ja ohjeet mobiililukon avaamiseen löytyy septitankin tyhjennyspisteen ovesta. Kaapin saan auki myös Rantakasinolta sen aukioloaikoina lainattavalla avaimella, joka tulee palauttaa välittömästi käytön jälkeen.

Sisävesiristeilyjä ja reittimatkoja Hämeenlinnan laivarannasta Hattulan Mierolan ja Lepaan suuntaan aina Tampereelle asti liikennöi Suomen Hopealinja.

Rantapuistojen kunnostus

Historiallisesti merkittävien puistojen peruskorjauksissa yksi tärkeimmistä tavoitteista on säilyttää tai palauttaa puistojen merkittävimmät ominaispiirteet sekä ’paikan henki’. Peruspiirteitä pienelläkin alueella ovat puiston rakenne, tilasommitelmat, näkymät ja rakennusten tai rakenteiden ja puiston välinen suhde. Peruspiirteitä muovaa ympäröivä maisemarakenne ja kehystää kasvillisuus. Käytettävien materiaalien tulee kunnioittaa historiaa.

Laivarannanpuistossa ja Ystävyydenpuistossa tavoitteena oli toteuttaa puistojen historiaa ja arvoja kunnioittava peruskorjaus, jossa huomioidaan kohteiden keskeinen sijainti ydinkeskustan kaupunkirakenteessa, puistojen merkitys osana kansallista kaupunkipuistoa ja rooli osana keskustan tärkeintä virkistysyhteyttä, rantareittiä. Kohteisiin liittyvät historialliset ja puutarhataiteelliset arvot selvitettiin suunnittelun taustaksi. Peruskorjaukset ajoittuivat vuosille 2009-2011 ja ne tehtiin kaupungin omajohtoisena työnä.

Molempien puistojen tilallista hahmoa selkeytettiin poistamalla joitakin puita. Osa oli kuntokartoitusten mukaan jo huonokuntoisia. Kookkaita puita poistamalla liki umpeenkasvaneihin puistoihin saatiin myös lisää valoisuutta. Ranta-alue pidettiin melko avoimena vesinäkymän takia.

Laivarannanpuisto

Laivarannanpuiston alkuperäisen suunnitelman olemassaolosta ei ole tietoa ja puiston aiemmasta asusta on vain vähän valokuvia. Puistolle päädyttiin hakemaan 1900-luvun alun ilmettä, josta oletettavasti on peräisin puistossa säilynyt akselisommitelma.

Ystävyydenpuisto

Ystävyydenpuisto on alun perin muotoutunut kahden asuintalon rantaan ulottuvista yksityispuutarhoista. Suunnitelmallisempi puiston rakentaminen ajoittuu vasta 1960-luvulle. Ystävyydenpuistoksi nimetyn puiston avajaisissa vuonna 1973 kaikki Hämeenlinnan silloiset ystävyyskaupungit istuttivat puistoon oman nimikkopuunsa. Puistossa on Jaakko Veuron patsas ’Hämeenlinna ennen ja nyt’.

Ystävyydenpuisto oli säilyttänyt melko hyvin 1970-lukulaisen hahmonsa ja se haluttiin säilyttää myös peruskorjauksen yhteydessä. Suihkulähteen muoto uudistettiin yhdeksi kolmiapilamaiseksi altaaksi aikaisemman kolmen erillisen betonisen kaivorenkaan sijaan. Puiston kulmaan tehtiin pienille lapsille tarkoitettu leikkipaikka.

Kaupunginteatterin väliaikainen teatterirakennus purettiin rannasta, kun toiminta siirtyi Verkatehtaalle sitä varten rakennettuihin moderneihin tiloihin. Teatterin silloiset sosiaalitilat sijaitsivat oluttehtailija Schmausserin tyylikkäässä valkoisessa jugendhuvilassa vuodelta 1902. Teatterista oli huoltokäytäväyhteys suoraan huvilan seinästä sisään.