Keäsinen kuva rannan tuntumassa olevall hiekkatiellä juoksevasta ulkoilijasta. Etualalla sinisenä kukkivia luonnonkasveja ja taustalla Vanajaveden vastakkaisella rannalla Hämeen LInna.

Hämeenlinnan rantareitti ihastuttaa

Reipasta ulkoilijoiden vilinää riittää Hämeenlinnan kansallisessa kaupunkipuistossa, Vanajaveden upeissa rantamaisemissa. Rantareitin varrella olevat laskurit kertovat, että rantoja kiertävien liikkujien määrä lähentelee 200 000 ulkoilijaa vuosittain.

Teollisuuden alueesta maisemareitiksi

Pääosin puunjalostusteollisuuteen liittyvästä toiminnasta vapautuneelle Vanajaveden itärannalle alettiin 2000-luvun alussa toteuttamaan aivan rannan tuntumaan kevyen liikenteen reittiä, joka yhdistäisi rautatieaseman ja Aulangon paremmin toisiinsa. Radan itäpuolella Sairion alueella teollinen toiminta oli päättymässä ja aluetta oltiin muuttamassa asuinalueeksi. Asemakaavamuutoksen toteuttaminen johti muutoksiin maanomistuksessa ja radan länsipuoliset alueet saatiin maankäyttösopimusten kautta kaupungin omistukseen. Kapea, paikoitellen vain noin 7 metrin levyinen ranta-alue kaavoitettiin puistoksi.

Silloinen Ratahallintokeskus ja Oy VR-Rata Ab olivat aloittaneet Suomessa koko rataverkoston kattavien huoltokäytävien rakentamisen 1900-luvun lopussa. Hämeenlinnan kaupunki neuvotteli silloin, että samainen reitti voidaan kunnostaa myös julkiseksi yhteydeksi rautatieaseman ja Aulangon välillä, kevyen liikenteen käyttöön. Suunnitelmia lähdettiin laatimaan luonnonmukaisesti maisemoidusta rantareitistä. Koko reittiyhteys Varikonnimen kautta Vanajaveden ylittävälle rautatiesillalle rakennettiin vaiheittain vuosien 1999-2002 aikana.

Kuvassa rosoinen randanvarsialue, vasemmalla rata, jolla pikajuna juuri menossa. Päänäkymässä aukea ja tasainen karkea louhepintainen laani, jonka pinnassa betonijätettä ja raudoitusrautoja. Tausalla häämöttää Vanajavesi. Alkukevään näkymä, puut vihertävät hennosti.
Näkymä pohjoisen suunnasta kohti taustalla häämöttävää Varikonniemen muinaismuistoaluetta keväällä 2000 (kuva: Susanna Lappalainen)
Karua rantaviivaa, rantaluiskassa louhikkoa ja raudoitusromua. Taustalla rata ja sen sähköistyksiä ja niiden takana teollisuusrakennuksia, selvimmin erottuu punatiilinen vanha voimalarakennus korkeuksiin kohoavan piipun kanssa. Varhainen kevät, hentoa viherrystä puissa.
Vuonna 2000 radan takana oli jäljellä vielä teollisuusrakennuksia ja punatiilinen vanha voimalarakennus piippuineen (kuva: Susanna Lappalainen).
Oikealle kaareutuva ratalinja ja sen viereen karkeasti rakennettu murskepintainen käytävä, aivan rannan tuntumassa. Taustalla radan takana punatiilinen vanha voimalarakennus ja korkeuksiin kohoava piippu. Puissa hento viherrys, pajupensaat kukkivat.
Kuva on otettu noin nykyisen Kalastuspuiston jälkeen etelään, kohti Varikonniemeä ja kaupunkia keväällä 2000 (kuva: Susanna Lappalainen).

Reitiltä ja rannasta kerättiin ja vietiin pois autokuormittain erilaista betoni- ja metalliromua, kuten vanhoja tukinuittonippujen sidontarautoja.

Rakennetut luonnonniityt

Keväällä 2000 käynnistettiin maamassojen ja luonnokivilohkareiden kerääminen reitin leveimmille kohdille. Maastonmuotoilussa käytettiin muualta ympäristön rakentamisesta saatuja, valikoituja ylijäämämaita ja jätekiveä, jotka normaalisti ajettiin maankaatopaikoille. Eri tyyppisille maille ja kiville merkittiin läjityspaikat suunnittelualueelle ja niitä kerättiin usean vuoden ajan. Niittykumpareita täytettiin käyttämällä vuorotellen erilaisia maalajikerroksia. Pinnanmuotoilu sekä kasvillisuustyöt tehtiin vasta kun alueet olivat halutun näköisiä ja korkuisia. Niittyalueet kylvettiin pääosin syksyllä 2001. Alueet kasvittuivat nopeasti, kesällä 2003 runsaslajinen niitty oli kasvustoltaan jo varsin peittävä ja kukinnaltaan näyttävä.

Rantareitin kasvillisuusratkaisut perustuvat luonnonmukaisiin niittytyyppisiin alueisiin sekä alueelta löytyvän oman luonnon monimuotoisuuden tukemiseen. Kotimaisia ruohovartisia luonnonkasveja kylvämällä haluttiin kullekin osa-alueelle löytää niissä oloissa parhaiten menestyvä ja rikkakasvien kanssa kilpaileva luontainen lajisto. Jatkohoito keskittyy alueiden ylläpitoon ohjailemalla ja tukemalla halutun lajiston kehittymistä.

Paitsi vuodenajat myös vuodet ovat keskenään erilaisia ja luonnonniityn siemenpankista kehittyy kunakin vuonna erilainen kasvusto. Niitty tarjoaa ohikulkijalle aina uutta katsottavaa. Viimeisinä vuosina tunnusomaista rantareitin kukkaniitylle ovat alkukesän voimakkaan väriset mäkitervakkokasvustot (Lycnis viscaria), ajoittain ryöpsähtävä päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja laajalle elvinnyt keltamaite (Lotus corniculatus). Kasvupaikkansa on vakiinnuttanut myös loppukesästä korkein sinisin kukinnoin kukkiva, koko reitille levinnyt näyttävä neidonkieli (Echium vulgare) sekä paahteisilla rinteillä muualla harvinaistunut masmalo (Anthyllis vulneraria ssp.).

Alkukesällä kauttaaltaan aniliininpunaisena kukkiva iso niittyalue, etualalla luonnonkivilohkare. Viistosti vasemmasta laidasta kohti oikeaa reunaa kulkee valaistu ulkoilureitti, jolla on pari pyöräilijää. Horisontissa kauempana siintää Vanajavesi ja oikeassa reunassa uusia pienkerrostaloja.
Alkukesän tervakukkaloistoa (Lycnis viscaria) Hämeenlinnan rantareitillä.
Keskikesän päivänä valkoisena kukkiva päivänkakkaraniitty. Etualalla iso luonnonkivilohkare, viistosit vasemmasta reunasta kohti oikeaa kulkee valaisimin reunustettu kevyen liikenteen hiekkatie, jolla kävelijöitä. Taustalla puiden takana pilkottava Vanajavesi ja oikealla korkeammalle nousevan ratapenkerene takana uusia kytkettyjä pienkerrostaloja.
Kuivana kesänä niityn valtaavat myöhemmin päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja ahdekaunokki (Centaurea jacea). Myös ukontulikukalla (Verbascum tapsus) on vakiintuneita esiintymiä.
Historiallinen linnamaisema katsottuna vastarannalta helteisenä kesäpäivänä. Etualalla matalakasvuinen heinikko, oikeassa reunassa polkupyörän vieressä loikoileva auringonottaja. Välissä piebesti aaltoileva sininen Vanajavesi ja sinisellä taivaalla kumpumaisia pilviä.
Kaupungin paras näkymä kohti historiallista linnamaisemaa ja sen vehreää ympäristöä.
Ihmisiä kauempana työn touhussa niityllä. Oikeassa reunassa seisoo traktori kauha maassa, vasemmassa reunassa rata-alue osittain kasvillisuuden peittämän metallisen suoja-aidan takana. Kuvan etureunassa lähellä sinisenä kukkivia neidonkieliä.
Rantareitin kukkaniityt ovat hämeenlinnalaisille rakkaita. Radan varresta levinnyttä lupiinikasvustoa torjutaan paitsi niittämällä myös erilaisilla talkoilla.

Mukana myös toiminnallisuutta

Reitin varrelta löytyy tavanomaisempien penkkien lisäksi melkeinpä Vanajaveden päälle kurottavia maisematasanteita, joilla voi levähtää ja ihastella vastarannan linnanäkymää. Vanajan itäpuolen rantareitti avasi kulkijoilleen aivan uudenlaisen näkökulman linnan ympäristöön. Vastakkaiselta rannalta katsoen kaupungin, historiallisen linnan, linnankasarmien ja Kaupunginpuiston muodostamaan rantasiluetti muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Reitin varrella on pieni uimaranta ja erillinen uimalaituri, soutuveneiden maallevetoalue ja rautatiesillan lähellä Kalastuspuisto laitureineen, nuotiopaikkoineen ja pitkospuineen. Matkalta löytyy myös kuntoiluvälinepiste monipuolistamaan liikkumista.

Talvella ja pimeän aikana kulkijoita houkuttelee reitin varrelle tehty maisemavalaistus, joka toteutettiin alunperin vuosina 2004-2005. Parhaillaan sitä uusitaan vaiheittain vastaamaan paremmin ulkovalaistuksen vuosien myötä kehittynyttä tekniikkaa. Valaistuna on erilaisia kohteita rantarakenteista, yksitäisistä rantapuista ja reitin varren paviljongeista aina Varikonniemessä kasvaviin Suomen pisimpiin tsaarinpoppeleihin.

Matkaa Hämeenlinnan rautatieasemalta rantareittiä pitkin rautatiesillalle on vajaa kolme kilometriä. Rautatiesillalta rantareitti jatkuu Aulangon hotellille (noin 1,5 km) ja Aulangon Mäntykärjen Tekosaarille (vajaat 3 km) sekä Katajston rantaan. Reitti on helppokulkuinen ja esteetön. Rautatiesillalla on kevyen liikenteen esteetön ylitys Vanajaveden länsirannalle. Palaamalla länsirantaa pitkin Kaupunginpuiston, Linnankasarmien ja Hämeen linnan, Linnanpuiston sekä keskusta historiallisten rantapuistojen kautta takaisin kaupunkiin Vanajan rantoja kiertävästä lenkistä tulee noin 6 kilometriä pitkä.

Etualalla aivan rantaviivan tuntumassa isoja koivuja ja rannan muotoja kiertelevät, leveistä lankuista tehdyt pitkospuut. Taustalla uusia rakennuksia kytkettyjä pienkerristaloja ja muutama noin viisikerroksinen kerrostalo. Rakennusten taaksen kohoaa rikkumaton metsäinen vyöhyke.Rannassa pitkosten ympärillä on heleän vihreää pensaikkoa ja ruovikkoa.
Kalastuspuiston rannassa pääsee pitkospuille aivan vesirajan tuntumaan – lähes keskellä kaupunkirakennetta.