Heinola

Ison elämän löytää pienestä kaupungista.

Heinola on puistojen kaupunki. Suomen ensimmäisiin kuuluva, rakennettu puisto toteutettiin jo 1700-luvulla, kun Heinola perustettiin maaherran residenssikaupungiksi.

Heinolan kansallinen kaupunkipuisto sulkee syliinsä Heinolan erityislaadun: voimakkaat vedet, kaupungin läpi kulkevan harjun, dramaattiset mäki- ja laaksomaisemat, purolehdot, 1700-luvun linnoitusrakenteet ja vanhat lääninrajamerkit, monenlaiset puistot, viherympäristöt ja hautausmaat, kaupungille tunnusomaiset sillat ja runsaasti eri-ikäistä rakennuskantaa.

Rakennetun ympäristön painopiste on residenssi-, kylpylä- ja seminaarihistoriassa, mutta siitä saattaa lukea myös sodanjälkeisen ajankulun monine sävyineen ja vivahteineen. Heinolan puistot ja viheralueet ovat syntyneet paljolti 1940- ja 1970-luvun välisen ajanjakson kaavoitusihanteiden tuloksena.

Kaupungin läpi virtaava vuolas Kymijoen vesistö ja Salpausselkiin liittyvä Heinolan harju kokoavat Heinolan kansallisen kaupunkipuiston osa-alueet monipuoliseksi ja persoonalliseksi kokonaisuudeksi. Heinolan erityispiirre ovat lähes kaupungin keskustassa sijaitsevat vapaa-ajan keitaat sekä suurelta osin sodan jälkeen Konnivedelle ja Ruotsalaiselle kasvanut kesämökkikulttuuri.

Heinolan kansallisen kaupunkipuiston aluekartta

Heinolan kansallinen kaupunkipuisto on perustettu 6. toukokuuta vuonna 2002. Puiston laajuus on noin 2084 hehtaaria, josta maa-aluetta on noin 945 hehtaaria.