Saaristoluonto
Valtaosa Etelä-Kallaveden yli 600 saaresta on pienehköjä, kallioisia mäntysaaria. Hiekkainen harjumuodostuma halkoo alueen pohjoisosaa Väinölänniemeltä Ritoniemeen. Harjusaaret hiekkarantoineen erottuvat selvästi muusta saaristosta. Harjumuodostuman reunoilla on myös runsasravinteisia lehtoalueita, joilla kasvaa muutamin paikoin metsälehmuksia. Isohkojen saarien metsät ovat hyvin vaihtelevia vallitsevista karuista kalliomänniköistä osin soistuneisiin ja isovarpuisiin rämemetsiin sekä alavien alueiden käenkaali-oravanmarjatyypin lehtokuusikoihin ja sekametsiin. Etenkin rantavyöhykkeellä on runsaasti lehtipuustoa, koivua, haapaa ja tervaleppiä. Erikoisuutena ovat muutamat kalkkipitoista kiveä sisältävät saarien kaakkoisosassa, muuten alueen kasvisto on Kuopion seudulle hyvin tavanomaista.
Kaupungin lähisaarissa ja vesialueen reunoilla on asutusta ja kesämökkejä. Etelä-Kallaveden erikoisuus on kuitenkin mökitön ja liki erämainen keskisaaristo. Satakunta keskiosan pientä saarta on rauhoitettu luonnonsuojelualueena. Osalla suojelualueista on lintujen pesimäaikainen maihinnousukielto, mutta linnuille pitää antaa pesimärauha muuallakin. Saariston sokkeloissa riittää tilaa kulkea ja nautiskella luonnosta sitä kunnioittaen.
Etelä-Kallavesi kuuluu järviruokotyypin järviin. Se on jonkin verran rehevöitynyt ja järven vesi on yläpuolisten soistuneiden valuma-alueiden vaikutuksesta rusehtavaa. Näkösyvyys on noin kaksi metriä. Järvi on monin paikoin myös melko syvä. Kovin laajoja järviruokokasvustoja järvellä ei siis ole, mutta matalikkoja ja matalia salmia järviruoko on vallannut. Tämä yhdessä pohjoisen sijainnin kanssa tarkoittaa sitä, että järven perustuotanto ei ole suurta, eikä esimerkiksi sen kalasto tai linnusto voi siksi olla kovin runsas.
