Luontoretki Kuopionlahdelle, Väinölänniemelle, Varvisaareen ja satamaan

Välittömästi ruutukaava-alueen reunalla, Kallaveden rannalla voi helposti tutustua järvialueen vesi- ja lokkilinnustoon, osin metsälintuihinkin. Vesi- ja lokkilinnut hakeutuvat pesimään Vasikkasaareen ja Kuopionlahden järviruokokasvustoihin, jotka ovat laajentuneet hiljalleen 1900-luvun aikana vesien ravinteisuuden lisäännyttyä. 

Pesivistä lajeista näkyvin on naurulokki, jota on jopa satoja pareja. Lajin yhdyskunta asettuu toisinaan aivan Kuopionlahden rannan tuntumaan, juuri ja juuri vesistön puolelle. Yhdyskunnan seassa on useita silkkiuikkupareja, ja monia muita vesilintuja, joita pääsee seuraamaan hyvin läheltä. Mukana saattaa olla myös uusia pesimälajeja, kuten laulujoutsen tai kanadanhanhi. 

Väinölänniemen kärjessä, Peräniemessä on ikimäntyinen vanha metsä, jossa asustaa vielä kekomuurahaisia. Aivan kärjestä näkee etelään Papinluodolle, jossa pesii selkä- ja harmaalokkeja, usein myös kalatiiroja ja koskeloita. Aitoja selkävesien asukkaita!  

Rönönsillan tyvellä on hakattu kallioon vuoden 1899 suurtulvan muistoksi Valapaton viiva. Sen viereisellä luodolla hautoo liki vuosittain kalalokki ‒ Kallaveden järvialueen tyypillisin, joskaan ei ihan runsaslukuisin, pesimälintu. Se on melko peloton siivekäs ja voi pesiä mökkien katoilla, laitureilla tai niiden vierikivillä. Väinölänniemen nurmikentillä ja rannoilla saattaa tavata sisämaassa harvinaisen, porkkananokkaisen ja kuuluvaäänisen meriharakan. 

Rönönsillan ylittämällä ja kulkemalla hiukan Rönön pohjoiskulmaa poikittain on mahdollista löytää ponttoonisilta Varvisaareen. Varvisaari on vanha, kallioinen huvilasaari. Sen keskiosassa on ollut huviloiden kasvimaita, joiden tilalla kasvaa nyt tiheää lehtokasvillisuutta. Varvisaaren halki kulkee lyhyt luontopolku saaren pohjoiskärkeen, josta voi tähytä kaupunkia ja sen takana kohoavan Puijon mahtikuusikon siluettia uudesta näkökulmasta. Varvisaaressa pesii monia metsien tyyppilintuja, joiden kesäaamuinen konsertti on retkenarvoinen kokemus. 

Väinölänniemellä ja sen rannoilla on linnunpönttöjä, joissa asustaa ainakin telkkä, osassa myös liito-orava, kirjosieppoja, pikkuvarpusia sekä tali- ja sinitiaisia. Luonnonkoloja puihin tekee ainoa puistoelämään sopeutunut tikkamme, käpytikka. Palokärki käy toisinaan ohikulkumatkallaan katselemassa rantojen lahopuita. Telkkä, sinisorsa ja haapana uittavat kesä-heinäkuussa untuvaisia poikasiaan jäätelökioskin takana, pienen pienessä ja suojaisessa Niemenlammessa. 

Väinölänniemen tyvellä, Valapaton tulvavuonna syntyneen juoksusankari Hannes Kolehmaisen patsaan seurana kasvaa teatraalisesti taivaita tavoittelevia metsälehmuksia. Rannan läheisyydessä viihtyy puolestaan toinen alkuperäinen jalopuumme ‒ tervaleppä, joka tarjoaa ravintoa erityisesti liito-oravalle ja monille vaelluslinnuille, kuten urpiaisille ja vihervarpusille. Tarkkasilmäinen retkeilijä voi löytää piknik-peiton reunalta Vänärin nurmikoilla ja muuallakin harvinaistuneen soikkoratamon. 

Sataman ja satamapuiston linnusto on hyvin kaupunkilaista ‒ enimmäkseen varislintuja, Vasikkasaaren lokkeja ja orapihlaja-aidoissa tirskuvia varpusia. Kesätaivaalla kirskuvat tietenkin tervapääskyt. Joskus pensasaidasta laulaa lurauttaa hernekerttu tai jokin muu sinne eksynyt kesälintu. Luistelumaratonin aikaan Vasikkasaaren pienen ruoikon on sen sijaan löytänyt jopa erittäin harvinainen viiksitimali!