Maljalahti – Joutsenlammenpuistosta Hapelähteenpuistoksi

Maljalahtena lainehtineesta nykyisestä Hapelähteenpuistosta ryhdyttiin 1930-luvun alussa rakentamaan Joutsenlammenpuistoa maamme tunnetuimpiin puutarha-arkkitehteihin kuuluneen Bengt Schalinin laatiman suunnitelman pohjalta. Puistorakentaminen oli hidasta ja osa alueesta oli vielä 1970-luvulla kaupunkilaisten venevalkamana. Maljalahti täytettiin lopullisesti 1970-luvun jälkipuoliskolla. Noihin aikoihin alueen tärkeimpänä puistotoimintona oli “Linurina” tunnettu pikaluistelurata ja luistelukenttä. Kesäisin samalla paikalla, laajalla hiekkakentällä pelattiin pesäpalloa. Läheisen vankilan laajennustarve supisti puistoa niin, että pikaluistelurata ja pesäpallokenttä siirtyivät toisaalle. Uuden puiston suunnittelu käynnistyi ja peruskunnostuksen kokenut Hapelähteenpuisto avautui 2011. Uusi Hapelähteen nimi juontuu Maljalahden alueella sijainneista rautapitoisista vesilähteistä. 

Hapelähteenpuistossa on leikki-, liikunta- ja pelimahdollisuuksia kaiken ikäisille. Kesäisin puiston nurmialueet ovat auringonpalvojien suosiossa ja lisäksi siellä järjestetään puistojumppia. Vehreän puiston kasvillisuus on runsasta ja joukkoon mahtuu monenkirjavat perennoita, ruusuja sekä kukkivia pikkupuita. Syksyisin puiston pilvikirsikat, loistoangervot ja rantatyräkit värittyvät leiskuvan puna-oranssiin ruskaan. Kesällä puiston halki verkkaisesti virtaava Maljapuro elävöittää puistoa. Maljapurolla on viime vuosina talvehtinut paljon sinisorsia. 

Hapelähteenpuiston lähiympäristö

Maljalahteen, sen pohjoisrannalle rakennettiin 1800-luvun alkupuolella kaksi merkittävää rakennusta: sairaala ja vankila, joista jälkimmäinen toimii edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Vankilan vanhin ydinosa vuodelta 1830 on C. L. Engelin suunnittelema ja laajentunut sittemmin moneen otteeseen. Vankila-alueella on myös Lahdentaan sairaalana tunnetun vanhan lääninsairaala vuodelta 1822, joka on maamme vanhimpia säilyneitä puurakenteisia sairaalarakennuksia. Kuopion vankila kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kultuuriympäristöihin (RKY 2009).

Hapelähteenpuiston ja junaradan välissä on viehättävä puutaloalue, johon mm. kuuluvat nykyisin talouskouluna tunnettu oluttehtailija Claréuksen asuintalo 1800-luvun lopulta ja pitkät puuasuinrivitalot Joutsen ja Rauhala vuosilta 1909 – 1927. Korttelin kulmauksessa kohoaa arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelema näyttävä As. Oy Minnanpuiston 1950-luvun asuinkerrostalo.

Minna Canthin puisto ja Puropuisto

Lähellä Hapelähteen puistoa sijaitsee Minna Canthin mukaan nimetty puisto. Puistoa hallitsee Emil Halosen veistämä korkealla istuva Minna Canthin patsas, joka paljastettiin Minna Canthin kuoleman 40-vuotismuistopäivänä vuonna 1937. Keskusviheriölle sijoitettua patsasta ympäröivät majesteetillisesti korkeat pylväshaavat. Puistoa reunustavat Museokadun puolella vanhempaa perua olevat puistolehmukset ja sembramännyt sekä puron puolella koivut, punapajut ja ruusuangervot. Minna Canthin puistoa on toteutettu Bengt Schalinin vuonna 1937 laatiman suunnitelman pohjalta ja nykyisen ilmeensä puisto sai 1990-luvun lopulla.  

Patsaan Minna Canth katsoo etelään Puropuiston suuntaan. Puropuistosta suuri osa on rajattu leikkialueeksi nykyisin päiväkotina toimivalle vanhalle Kauppakoululle (J. V. Strömberg) vuodelta 1906. Minna Canth kuului tämän sekä nais- että miesopiskelijoita ottaneen koulun johtokuntaan ja toimi myös sen varapuheenjohtajana.