Saaristolintujen vuosi

Etelä-Kallaveden saaristo on talvella yhtä tyhjä ja hiljainen kuin muutkin järvenselät. Nisäkkäitä on vähän ja linnuistakin ovat äänessä vain satunnaisesti korahtelevat korpit tai ylilentävät varikset. Hiirenhiljaista on kuitenkin vain öisin ja varhaisina aamuhetkinä, sillä arkipäivinä rakennustyömaiden kolina ja liikenteen humina kiirivät järven yli yllättävän kauas. 

Saaristolinnuista ensimmäisinä saapuvat harmaalokit, isokoskelot, osa sinisorsista ja laulujoutsenet. Yleensä ne tulevat jo maaliskuussa, kun virtapaikkojen sulat alkavat hiljalleen laajeta ja kevätaurinko sulattaa kallioluodoille pälviä. Aikaisimmin saapuvat yksilöt pääsevät valtaamaan parhaat pesimäpaikat. Keväisillä kalastajien avannoilla pyöri vuosittain myös merikotkia, jotka saattavat lähitulevaisuudessa pesiä Kallavedenkin saaristossa. 

Sulien laajetessa, tavallisesti huhtikuun alkupuolella saapuvat kala-, nauru- ja selkälokit, telkkä ja vähän myöhemmin huhtikuussa myös puolisukeltajasorsat ja silkkiuikku. Huhtikuun lopulle tai toukokuulle viipyy kuikan, härkälinnun, tukkakoskelon, kalasääsken, rantasipin, kalatiiran ja pikkulokin saapuminen. Keväinen lepäily ja kerääntyminen sulapaikoilla jatkuu viikon pari tai vähän pidempään, jos takatalvi hidastaa kevään tuloa. Muutoin pesintä alkaa melko pian lintujen saapumisen jälkeen. Aikaa ei ole tuhlattavaksi ja esimerkiksi osa sinisorsista saattaa ”erehtyä” aloittamaan pesintänsä jo helmikuussa. Kovin aikaisessa pesimisessä ei kuitenkaan ole järkeä, koska ravintoa on joka tapauksessa alkukeväällä huonosti saatavilla. Myöhäisimpiä pesijöitä ovat kalatiirat ja pikkulokit, joiden pesintä saattaa alkaa vasta kesäkuun puolella. 

Etelä-Kallaveden saaristolinnuista runsaslukuisin on yleensä suurissa yhdyskunnissa pesivä naurulokki, jonka pesimäkanta on noin tuhat paria. Toiseksi runsain laji on hajallaan ja liki joka rannalla pesivä kalalokki. Sen parimäärä on 250‒300 paria. Saariston ”pomo” on kuitenkin lokeista suurin ja kolmanneksi runsain pesimälintu harmaalokki, joka on karaistuneempi, vahvempi ja hieman suurempi kuin mustaselkäinen serkkunsa selkälokki. Harmaalokin pesimäkanta on 160‒200 paria, selkälokin 70‒90 paria. 

Kalatiira on suunnilleen yhtä runsas kuin selkälokki, mutta tämän jälkeen runsaussuhteista ei ole kovin tarkkaa tietoa. Kuikkakanta on melko tarkasti 50 paria, mutta sorsalintukannoista vain laulujoutsenen parimäärästä on tehtävissä hyvä arvio. Laulujoutsenet ovat runsastuneet Etelä-Kallavedellä nopeasti 2000-luvun alusta, jolloin ensimmäiset pesivät parit havaittiin ja nyt pareja on noin 25‒40. Muita alueella kymmenittäin pesiviä vesilintuja ovat sinisorsa, telkkä, silkkiuikku, härkälintu, isokoskelo, tukkakoskelo ja ehkä haapana ja tavikin. Kanadanhanhi ja valkoposkihanhi pesivät korkeintaan muutaman parin voimin.  

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Etelä-Kallaveden kalasääskikanta on kasvanut nopeasti noin kymmeneen pariin. Se on alueen petolinnuista runsaslukuisin ja muita petolintuja on vähän, oikeastaan vain yksittäisiä nuolihaukkapareja. 

Saaristo hiljenee nopeasti heinäkuun lopulta alkaen, kun iso osa lokeista ja tiiroista lähtee syysmuutolle ja häviää maailman merille kiertelemään. Etelä-Kallavedellä kesällä 1996 rengastetusta kalatiirasta oli pitkään maamme kaukaisin rengaslöytö. Kalatiira havaittiin kiertelemässä Australian eteläkärjen vesillä Kallen päivänä 1997. Lintu pääsi myös ennätysten kirjaan ”pisimmän todennetun muuttomatkan tehneenä lintuna”. Matkalle arvoitiin kertyneen mittaa rannikoita seuraillen noin 16000 mailia, eli 26000 kilometriä. 

Arktinen muutto 

Toukokuun lopulla, meikäläisten lintujen jo pesiessä Itä-Suomen yli kulkee arktisille alueille matkaavien lintujen muutto. Tuolloin Kallavedelläkin kuulee pohjoisten allien laulua, mustalintujen vihellystä sekä valkoposkihanhiparvien haukuntaa. Meillä arktinen muutto on keväällä yleensä melko huomaamatonta, mutta se on havaittavissa joka kevät, etenkin toukokuun puolivälin lounais- tai etelätuulisien päivien jälkeisinä iltoina ja aamuina, tai yöksi järvenselälle levähtämään laskeutuneiden vesilintuparvien äänistä. Hanhimuuttoa on kuitenkin nähtävissä paremmin päiväaikaan. 

Syksyllä arktisen muuton yksilömäärät ovat paljon suurempia kuin keväällä. Syysarktika ajoittuu syys-lokakuulle. Se voi olla nykyään myös Kallavedellä hanhien osalta näkyvä tapahtuma, koska hanhien muuttoreitit ovat siirtyneet hiljalleen Venäjän-Karjalasta ja Kaakkois-Suomesta lännemmäs ja yksilömäärät ovat muutenkin kasvaneet. Syksyiset järvenselät ovat kuitenkin useimpina päivinä tyhjännäköisiä ja maisemaa kirjova ruska tai näkymiä muovaava sumu jäävät silloin ainoiksi ihailun kohteiksi.