Hugo Standertskjöld ja Aulanko

Aulangonniemellä Luhtialan kylässä sijaitsevalla Mäkelän tilalla oli 1800-luvun kuluessa useita omistajia. Vuosisadan puolivälissä tilan omistajaksi tuli Carl Rennerfelt. Hän nimesi tilan itsensä ja tilaan kuuluvan korkean vuoren mukaan Karlbergiksi.

Kapteeni – sittemmin eversti – Hugo Standertskjöld osti tilan silloiselta omistajalta, kadettitoveriltaan kenraalimajuri E. Galindolta vuonna 1883, yhdessä Metsänkylän ja siihen kuuluvien tilusten kanssa. Vuonna 1886 Standertskjöld hankki omistukseensa myös näiden välissä sijaitsevan Katajiston kartanon (Luhtiala).

Karlbergin isäntä

Hugo Standertskjöld oli kotoisin Janakkalan Vanantaan kartanosta. Suvun perinteitä seuraten Hugo lähti sotilasuralle ja Haminan kadettikouluun vuonna 1856. Hänet komennettiin vuonna 1866 palvelukseen Tulan kivääritehtaalle. Isänsä serkun toimiessa tuolloin tehtaan johtajana hän sai tutustua sekä kiväärien valmistamiseen että tehtaan johtotehtäviin.

Kuusi vuotta myöhemmin Standertskjöld siirtyi Izhevskin kivääritehtaaseen johtajan apulaiseksi. Tehdas oli Venäjän valtion omaisuutta. Kun edellisten vuokralaisten vuokra-aika vuonna 1880 päättyi, tarjottiin tehdasta Standertskjöldille vuokrattavaksi. Tehdas menestyi hyvin, ja Standertskjöld vaurastui. Vuokra-aikaa oli vielä jäljellä kun Standertskjöld irtisanoi sopimuksensa, sillä hän piti sopimusta valtiolle epäedullisena. Tämä toimi vahvisti luottamusta häneen ja auttoi myöhemmissä tuottoisissa liiketoimissa Venäjän valtion kanssa.

Venäjältä Suomeen palattuaan Standertskjöld asui Helsingissä Pohjoisesplanadi 3:ssa, johon rakennettiin yksi kerros ja kupoli lisää. Kesänviettopaikakseen hän hankki vuonna 1883 Karlbergin kartanon. Suomessa hän omisti myös merkittäviä osuuksia teollisuusyrityksissä, suuria tilakokonaisuuksia (kuten Ryttylä) ja kiinteistöjä Helsingissä (Kaivokatu 8).

Karlbergin isäntänä Standertskjöldin kerrotaan olleen oikeamielinen ja avokätinen. Rahapalkka ei ollut suurin mahdollinen, mutta eversti muisti alustalaisiaan monin tavoilla. Hän huolehti palveluskunnastaan ja rakennutti heidän lapsilleen koulun. Standertskjöld oli antelias lahjoittaja niin taiteen kuin tieteen harjoittajille. Hän kuoli 87 vuoden iässä vuonna 1931 ja hänet haudattiin syntymäpitäjänsä Janakkalan hautausmaalle. Hugo Standertskjöldin muistokivi on Aulangon puistossa, hotellin läheisyydessä.

Innoitusta Karlbergin rakentamiseen

Hämeenlinnan ensimmäisten puistojen syntyvaiheiden aikana Euroopan vallitseva puutarhatyyli oli jo aikaa sitten vaihtunut nk. ranskalaisesta, akselisommitelmia ja geometrisia muotoja korostavasta muotopuutarhasta englantilaiseksi maisemapuutarhaksi.

Luonnonmuotoja tavoittelevan maisemapuutarhan elementtejä olivat kumpuilevat ruohokentät, kaartuvat puistokäytävät ja vapaat puu- ja pensasryhmät. Lammet, saaret ja purot rakennettiin luontoa jäljitellen. Tavoitteena oli ei-arkkitehtoninen, vapaata luontoa jäljittelevä puisto, joka oli romanttinen ja pittoreski, maisemamaalauksen kaltainen. Tarkoin valituilla katselupaikoilla oli usein huvimajoja, temppeleitä, siltoja, luolia ja veistoksia. Romantiikan vaikutuksesta puistoihin tuotiin myös menneistä ajoista kertovia symbolisia muistomerkkejä, tekorauniota, kuvapatsaita ja toisinaan myös eksoottisia kiinalaisia paviljonkeja. Englantilaisen puutarhan oli tarkoitus olla ympäröivän luonnon ihanteellinen ja symbolinen kuva.

1800-luvun jälkipuoliskolla puutarha-aate levisi Suomessakin yhä laajemmalle ja myös puutarhatalous teki läpimurtonsa. Lasisten kasvihuoneiden myötä lisääntyi kiinnostus ulkomailta tuotuja, eksoottisia kasveja, kuten palmuja, agaaveita ja kaktuksia, kohtaan. Niitä kasvatettiin talvella kasvihuoneissa ja istutettiin kesäksi ulos kukkaryhmiin. Mielikuvituksellisesti kuvioidut istutukset, nk. tapettiryhmät, olivat suosittuja sekä kartanoiden että kaupunkien puistoissa. Puutarha-alan lehdet ja kirjat levittivät tietoa, muotia ja malleja.

1800-luvun lopun kartanopuutarhoihin vaikutti usein nk. eklektinen suuntaus, jonka mukaisesti päärakennusta ympäröivät toisinaan hyvinkin geometrisesti järjestetyt koristepuutarhat kuvioistutuksineen, veistoksineen ja suihkulähteineen. Kauempana päärakennuksesta alkoi sitten vapaamuotoisempi maisemapuisto.

Eversti Hugo Standertskjöld ryhtyi toteuttamaa yli 70 hehtaarin laajuista puistosuunnitelmaa, jolle ei ollut vertaista Viipurin Monrepos’n puistoa lähempänä. Karlbergin puiston rakennustyöt kestivät useita vuosia: ne ajoittuivat lähinnä vuosiin 1883-1910. Maisemapuistona Karlberg erilaisine osineen oli uudenlainen verrattuna sadan vuoden takaisiin esikuviinsa ja maksutta avoimena kaikelle yleisölle. Ei ollut ihme, että Karlbergistä tuli paitsi hämeenlinnalaisten, myös matkailijoiden suosikkikohde.

Huomattavin paikka kaupungin lähistöllä on kuitenkin Karlbergin herraskartano, eversti Hugo Standertskjöldin oma, joka tila on suurilla kustannuksilla kaunistettu. Luonto ja taide käyvät täällä käsitysten näyttäen kuvan, täynnä tuota järvi- ja metsämaiseman suloa, joka rauhaisan viljelijän johdolla pääsee kehittymään. Puisto lammikoineen kilpailejyrkästi kohoavan Aulangon vuoren kanssa katselijan ihailun herättämisessä. – Matkailijan ei pitäisi unhoittaa käydä tuota paikkaa katsomassa, varsinkin kun sen vieraanvarainen omistaja mielellään sen suo.

Matkasuuntia Suomessa 1888, Suomen matkailija-yhdistyksen opas

1920-luvulla Hugo Standertskjöld päätti luopua puistosta. Koska hän oli lapseton eikä hän halunnut rasittaa sukulaisiaan Karlbergin kartanon ja sen puistometsän hoidolla, myi hän lopulta alueen tiloineen Hämeenlinnan kaupungille vuonna 1926 sillä ehdolla, että puisto säilytettäisiin ennallaan ja olisi edelleen kaupungin asukkaiden vapaasti käytettävissä.

Kaupungin toivomuksen mukaisesti Aulangon puisto rauhoitettiin jo vuonna 1930. Puistometsäksi muuttunut entinen maisemapuisto siirtyi vihdoin valtion omistukseen vuonna 1963.

DigiTrail Retkipaikka.fi -palvelussa opastaa ’Matkalle menneeseen Aulangon hienoimpien kohteiden luo’.

Lisää: Luontoon.fi/Aulanko