Hangon huviloita ja muita merkittäviä rakennuksia

Hangon merkitys puukaupunkina perustuu sen huvilakaupunkimaiseen struktuuriin. Itse kaupungin liikekeskus on tosin myös merkittävä etenkin alkuperäisen säteittäisen asemakaavansa vuoksi. Maastoon mukautettu ruutukaavainen kaupunginosa on muodostanut tiiviin kaupunkimaisen rakenteen. Kylpyläkulttuurin tukemana taas ovat syntyneet väljät huvila-alueet, jotka on rakennettu rautatien ja merenrannan väliselle mäntykankaalle.

Tyylillisesti useimmat talot edustavat 1800 –luvun klassismia tai uusrenessanssia, ja niiden julkisivuissa tavoiteltiin rikasta pintavaikutelmaa. Yksityiskohdissa käytettiin sorvi– tai nikkarikoristeita. Edustavimmat porvaristalot nousivat Bulevardille. Hienoja puutalokokonaisuuksia on yhä nähtävissä Ranta- ja Korkeavuorenkaduilla, Bulevardilla sekä Rata-, Puisto-, Tarha- ja Koulukatujen varsilla. Käsityöläisten ja työväen asuintaloja rakennettiin mm. Ratakadulle.

Koko Hangon alueen rakennuskanta sisältää monia ajallisia kerrostumia, samoin laajan rakennustyyppien kirjon. Viimeisten sotien aikana Hanko menetti joitakin rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia helmiään, kuten esimerkiksi kaupungintalon ja kylpylän, mutta muuten kaupungin eri osien moni-ilmeisyys on säilynyt.

Kansallinen kaupunkipuisto on omiaan säilyttämään Hangon ominaispiirteitä ja moni-ilmeistä kaupunkikuvaa puistoineen ja luonnonarvoineen tulevillekin sukupolville.

Villa Tellina

Itälahden rantakalliolla seisova Villa Tellina on yksi Kylpyläpuiston vanhimpia rakennuksia. Nimensä se on saanut erään simpukkalajin mukaan vasta sotien jälkeen. Pensionaattina toimivan huvilan rakennutti virkkalalainen sahanomistaja Jakob Kronqvist. Huvila valmistui jo v. 1880, ennen varsinaista huvilanpalstojen merkintää. Piirustukset teki arkkitehti R. Grönholm.

Villa Tellinassa on tehty joitakin muutoksia ja korjauksia erityisesti vuosina 1943 ja 1955. Rakennuksen alkuperäinen ulkoasu on kuitenkin säilynyt varsin hyvin. Huvila on yksi alueen vanhimpia ja hienoimpia, sen rakennushistoriallinen sekä miljööarvo on huomattava. Asemakaavassa rakennus on merkitty suojeltavaksi.

Villa Maija ja Villa Ancke

Villa Maija on yksi Kylpyläpuiston suurista 1880 – luvun huviloista ja sillä on rakennushistoriallisen arvon lisäksi huomattava kaupunkikuvallinen merkitys. Villa Maija on suojeltu asemakaavassa.

Tullijohtaja, hovineuvos Frans von Haartmanin rakennuttama huvila valmistui 1888. Rakennuksen suunnittelijasta ei ole varmaa tietoa. Suuren kolmikerroksisen huvilan pääjulkisivua hallitsevat porrastetut, koristeelliset lasiverannat ja keskellä oleva poikkipääty. Toisessa kerroksessa poikkipäädyn molemmin puolin sijaitsevat lasikuistit olivat alkujaan ovettomat.

Tontin toinen huvila, Villa Ancke rakennettiin v. 1901–04. Rakennus suunniteltiin ilmeisesti Hangon Höyrysaha & Puusepäntehtaassa. Nykyisen ulkoasunsa huvila on saanut Welanderin vuosina 1912 ja 1925 suunnittelemissa muutoksissa ja laajennuksissa. Satulakattoinen, nikkaridetaljeilla koristettu huvila sai kaksi matalaa kylkiäistä ja jugendtyylisiä yksityiskohtia. Tontin piharakennus on samanikäinen kuin päärakennus. Kolmen rakennuksen muodostama pihakokonaisuus on säilynyt hyvin.

Villa d’Angleterre

Puistokadun ja Appelgrenintien kulmatontilla sijaitsevan huvilan suunnitteli arkkitehti R. Grönholm. Talo ja piharakennus olivat valmiit v. 1881. Huvila oli pitkään apteekkari ja liikemies N.A.L. von Julinin omistuksessa.

Tontilla oleva piharakennus valmistui samaan aikaan päärakennuksen kanssa. Hjalmar Åberg suunnitteli v. 1909 sen eteläpäätyyn neljän huoneen ja taitteisen eteiskuistin laajennuksen, jossa on telttakatto. Pari vuotta myöhemmin rakennusta jatkettiin myös pohjoispäätyyn liiterillä ja käymälällä. Joitakin pieniä muutoksia tehtiin vielä seuraavina vuosikymmeninäkin.

Villa d’Angleterre on tärkeä osa Appelgrenintien ja koko laajan huvila-alueen miljöötä. Se on yksi varhaisia Kylpyläpuiston huviloita, joka on kokenut useita muutosvaiheita. Vuoden 1909 jugendasu on varsin hyvin säilynyt. Villa d’Angleterre on suojeltu asemakaavassa historiallisesti arvokkaana ja kaupunkikuvallisesti tärkeänä rakennuksena.

Appelgrenintie 8

Lähellä Kasinoa sijaitsee arkkitehti Theodor Höijerin 1880-luvun puolivälissä maisteri A.R.Frenckelille suunnittelema huvila. Huvilassa yhdistyy useita tyylipiirteitä: muinaispohjoismainen-, sveitsiläis- ja uusgoottilainen tyyli. Huvilan ulkoasu on säilynyt varsin hyvin alkuperäisenä.

Huvilan on omistanut muun muassa kaksi kaupungin pormestaria. Huvila on suojeltu asemakaavassa. Sen rakennushistoriallinen, kulttuurihistoriallinen ja kaupunkikuvallinen merkitys on huomattava.

Villa Doris

Villa Doris rakennettiin v. 1881 kylpylävieraiden majoitustiloiksi. Rakennuttaja Carl Korsman oli ansioitunut paitsi talvimerenkulun pioneerina myös Hangon kunnalliselämässä. Lisäksi hän toimi pitkään kylpylaitoksen johtajana. Korsmanin muutettua paikkakunnalta 1890 –luvulla siirtyi rakennus hänen vävylleen konsuli Gabriel Ekholmille, jonka tyttären mukaan talo sai nimensä.

Satulakattoinen, vaakalaudoitettu ulkorakennus tehtiin K. Nystenin piirustuksilla v. 1924. Villa Doris on yksi Kylpyläpuiston suurista 1880 –luvun huviloista, joka rakennettiin palvelemaan kylpylävieraiden majoitustarpeita. Se on siten osa kylpyläkulttuuria ja laajaa, kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä. Villa Doris on on suojeltu asemakaavassa.

Villa Bergenheim

Villa Bergenheimiksi kutsutun huvilan rakennutti ruukinomistaja, vuorineuvos Albert von Julin. Piirustukset hyväksyttiin lokakuussa 1887 ja huvila valmistui seuraavan vuoden kesäksi. Rakennus on säilynyt alkuperäisessä asussaan poikkeuksellisen hyvin.

Villa Bergenheim edustaa tyypillistä 1880-luvun huvilatyyliä rikkaine yksityiskohtineen. Rakennushistoriallisesti tärkeällä huvilalla on myös maisemallista arvoa osana Kylpyläpuiston ja Appelgrenintien rakennuskokonaisuutta.

Villa Thalatta

Villa Thalatta sijaitsee Vartiovuoren etelärinteellä, Kirkko-puiston vieressä. Huvilan raken-nutti rautatieinsinööri ja yksi kaupungin johtohahmoista Ferdinand von Christierson 1893- 94 ja sen suunnitteli rautatiehallituksen arkkitehti Bruno F. Granholm.

Suuri huvila toimi ainakin 1910-luvulla pensionaattina. Toisen maailmansodan aikana huvila toimi sairaalana. Omistajavaihdosten jälkeen rakennus on jälleen pensionaattikäytössä. Rakennus on rakennushistoriallisesti ja miljöön kannalta arvokas.

Villa Lilius

Valkoiseksi rapatun, klassistisen kivirakennuksen Vartiovuoren etelärinteelle rakennutti Kasimir Lilius vuonna 1919. Arkkitehtinä toimi Gösta Cajanus.

Huvila on edelleen Liliuksen jälkeläisten hallussa ja se on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Rakennus edustaa 1910-20- lukujen vaihteen klassistista huvila-arkkitehtuuria ja se on lisäksi tunnetun arkkitehdin suunnittelema. Sen rakennushistoriallinen ja kaupunkikuvallinen arvo on huomattava.

Konsuli Friisin talo

Kolmannen kaupunginosan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsee maamme ensimmäisiin ja tunnetuimpiin naisarkkitehteihin kuuluvan Wivi Lönnin suunnittelema asuintalo. Tämän komean ja kartanomaisen talon rakennutti margariinitehtailija, konsuli Sanfrid Friis perheensä omaan käyttöön v. 1917–18.

Hangon vuokra-aikana 1940–41 talo toimi sairaalana ja sotavuosien jälkeen vuokra-asuntona 1980 –luvulle saakka. Talo on rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja miljöön kannalta arvokas. Se on edustava esimerkki tunnetun suunnittelijan 1910 –luvun arkkitehtuurista, jossa on nähtävissä siirtyminen klassismiin. Lisäksi rakennus liittyy hankolaiseen vaikuttajaan sekä Hangon historiaan.

Casino

Kylpylän entinen seurahuone Casino suunniteltiin kylpylän viereen 1878 alussa. Siinä oli aluksi ravintolasali, kaksi ravintolahuonetta, tarjoiluhuone ja bufetti. Lisäksi rakennuksessa oli suuri, avoin veranta. Seurahuoneen ilmettä hallitsi kaksi kahdeksankulmaista tornia. Vuonna 1883 ravintolaa laajennettiin pohjoissivulle musiikki- ja tanssisalongilla ja uusilla verannoilla. Vuonna 1889 rakennettiin seurahuoneen itäpäätyyn uusi keittiöosasto. Salonkisiiven itäseinälle tehtiin lasiveranta ”terveysveden” juontia varten ja sen päähän sijoitettiin pelihuone.

Kylpylän siirryttyä kaupungille v. 1909 rakennusta kunnostettiin ja laajennettiin arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitelmien mukaan 1910. Nykyinen ulkoasu vastaa pääosin Aspelinin muutosta. Rakennus sai kokonaan uuden jugendilmeen. Tornit uudistettiin, avoimet kuistit muutettiin osaksi lasiverantamaista ravintolasalia ja pääjulkisivuun lisättiin myös monikulmaiset kulmapaviljongit. Katolle sijoitettiin terassi. Keittiösiipeä laajennettiin ja se sai uuden tornipäätteen.

Entiseen kylpyläalueeseen kuului myös laaja ns. Buuslammen eteläpuolinen, merenrantaan ulottuja englantilaistyyppinen puisto hiekkakäytävineen, istutuksineen ja erilaisine pelikenttineen. Kasinon vieressä olevan, nykyisen musiikkiestradin edeltäjät kuuluivat olennaisesti kylpyläkulttuuriin.

Pienen Kolalahden rannalla sijainneiden kylpylän uimahuoneiden lisäksi sinne rakennettiin v. 1884-87 Suomen Tiedeseuran toimesta merenpinnan korkeuden mittausasema, mareografi. Siihen kuuluva laituri oli kylpylävieraiden käytössä. Tämä varhaiseen tieteelliseen merentutkimiseen liittyvä rakennus kunnostettiin 1980 –luvulla. Mareografirakennuksessa on myös pieni asuinhuone, jossa venesataman hoitaja asui.

Pension Bellevue

Puute kylpylävieraille tarkoitetuista, tasokkaista majoituspaikoista sai Hangon kylpyläyhtiön johdon rakennuttamaan suuren täysihoitolan aivan Appelgrenintien tuntumaan, maisemallisesti hienolle paikalle. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Stünkel, jonka piirustukset hyväksyttiin v. 1893 alussa. Rakennukseen tuli yhteensä kuusikymmentä huonetta kylpylävieraille, ruokasali 150 hengelle ja siihen liittyvä merelle avautuva veranta sekä luku- ja biljardihuoneet.

Nykyisen Bellevuen perushahmo on edelleen sama: kahta aumakattoista, kaksikerroksista siipeä yhdistää tontin pohjoissivulle työntyvä, matala ruokasaliosa. Siipien päissä on poikkipäädyt. Keskiosassa on lasiveranta ja terassi. Julkisivut on laudoitettu pysty- ja vaakavyöhykkeisiin, joita jäsentävät liseenit ja vaakalistat. Tontin koilliskulmassa sijaitsee aluksi talliksi ja ulkohuoneeksi rakennettu yksikerroksinen puutalo, ns. keltainen paviljonki. Vuonna 1916 sen tienpuoleiseenpäähän rakennettiin poikkipääty ja v. 1928 rakennukseen sisutettiin asuinhuoneita. Samassa yhteydessä vaakalaudoitetut seinäpinnat jäsennettiin kapeilla pilastereilla ja päätyjen tympanoneihin tehtiin puolipyöreät lunetti- ikkunat, jolloin rakennus sai klassistisen ulkonäön.

Bellavuen pohjoispuolella, talon keskiosan kohdalla on varasto- ja autotallirakennus 1920 –luvun puolivälistä. Aumakattoisessa keskiosassa oli jääkellari. Sen molemmilla puolilla on tasakattoiset, pihasivuilta avoimet autotallisiivet. Rakennuksen julkisivuja muutettiin hieman 1930 – luvulla ja siihen tehtiin myös pesutupa. Sen seinät on vuorattu peiterimalaudoituksella ja lautapilasterit antavat sille selkeän klassistisen leiman.

Pension Bellevue on yksi tärkeimmistä Hangon kylpyläkulttuuriin liittyvistä rakennuksista. Se on poikkeuksellisen suurikokoinen puinen asuinrakennus ja erottamaton osa kaupungin huvilamiljöötä. Rakennuksella on huomattava historiallinen ja rakennushistoriallinen arvo. Piharakennukset täydentävät kokonaisuutta. Rakennukset on suojeltu asemakaavassa.

Neljän tuulen tupa

Ison Kolalahden rantapromenadin päätteenä, kallioisessa niemenkärjessä sijaitseva kesäkahvila oli aluksi vain pieni kioski, jossa myytiin virvokkeita kylpylävieraille ja muille kävelyretkeläisille. Kioskin piirustukset teki rakennusmestari Karl Nyman v. 1904. Kahvila toimi aluksi Cafe Lilla Tallholmen –nimisenä ja sen jälkeen Café Afrikana vuoteen 1926. Silloin viereisellä Isolla Mäntysaarella, Stormhällan – huvilallaan kesiä viettänyt vapaaherra, marsalkka C.G.E. Mannerheim hankki kahvilan omistukseensa.

Kahvilan kalliolta aukeavat näkymät merelle ja metsävyöhykkeen reunustamalle, hietikkoiselle etelärannalle. Tällä hienolla paikalla sijaitseva kahvila on paitsi miljöön kannalta, myös rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Se liittyy kylpyläkulttuuriin ja tuo mielenkiintoisen lisän marsalkka Mannerheimin henkilöhistoriaan. Lisäksi rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus on säilynyt.

Ortodoksinen kirkko

Pyhälle ruhtinas Vladimirille ja Maria Magdalenalle omistettu puukirkko valmistui v. 1895. Kirkko rakennettiin Hangon venäläisten asukkaiden sekä kylpylävieraiden käyttöön.

Neuvostoliiton vuokra-aikana kirkkoa käytettiin elokuvateatterina ja kulttuuritalona. Sodan jälkeen myös luterilainen seurakunta piti kirkossa jumalanpalveluksiaan, kunnes oma kirkko saatiin kunnostettua. Kirkko on rakennushistoriallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Se liittyy osaltaan Hangon ”venäläiseen” kulttuuriin ja kylpyläelämään. Sillä on oma tärkeä asemansa Hanko Pohjoisen kaupunkikuvassa.

Kaupungintalo

Tontti oli jo 1870 – luvulla varattu vasta perustetun kaupungin raatihuoneen paikaksi. Kuitenkin ensimmäinen kaupungintalo valmistui vasta 1924–26. Armas Lindegrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnittelemaa ensimmäistä kaupungintaloa esiteltiin v. 1927 Arkitekten–lehdessä yhtenä huomattavimmista maaseutukaupunkien rakennuksista.

Komea, monumentaalista klassismia edustava kaupungintalo tuhoutui sodan aikana perusteellisesti neuvostoliittolaisten sotajoukkojen räjäytyksessä. Samalle paikalle valmistui uusi Bertel Liljeqvistin suunnittelema kaupungintalo vuonna 1951.

Bulevardin kulman tornimaisuutta on korostettu graniittisilla vertikaalipalkeilla. Juhlasalin sisäänkäyntiä kattaa vino katos, jonka yläpuolella on lämpiön suuri ikkunaseinä. Portaalien koristeina on käytetty graniittia.

Rakennus on hyvä esimerkki 1940–50 –lukujen vaihteen arkkitehtuurista ja Bertel Liljeqvistin myöhäisemmästä funktionalismista.

Kaupungintalo sijaitsee erittäin merkittävällä paikalla; se on kaupungin tärkeimmän väylän, Bulevardin varrella ja myös keskustan tärkeimpien puistojen Kirkkopuiston sekä Raatihuoneentorin välittömässä läheisyydessä. Kaupungintalolla on erityisen suuri kaupunkikuvallinen ja myös historiallinen merkitys yhtenä kaupungin merkittävimmistä rakennuksista.

Hangon kirkko

Hangon kirkko rakennettiin arkkitehti Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaan Vartiovuorella silloisen palotornin läheisyyteen. Punatiilinen, uusgoottilainen ja päätytornillinen pitkäkirkko valmistui syksyllä 1892.

Hangon vuokra-aikana 1940–41 kirkkoa käytettiin mm. elokuvateatterina ja näyttämönä.

Neuvostoliittolaisten joukkojen poistuessa Hangosta mm. vesitorni ja kirkko kärsi suuria vahinkoja. Varsinaiset korjaus- ja muutostyöt tehtiin v. 1953 arkkitehti Bertel Liljeqvistin piirustusten mukaan. Kirkon ulkoasu muuttui täysin: pitkien sivujen rinnakkaiset poikkipäädyt poistettiin, uusgoottilaiset detaljit poistettiin, ikkuna-aukotusta ja tornia muutettiin ja sisäpinnat rapattiin sileiksi. Kirkko sai piirteitä, jotka ovat verraten ominaisia Liljeqvistin muillekin kirkoille.

Kirkko kuuluu kaupungin keskeisiin julkisiin rakennuksiin ja sen syntyvaiheet liittyvät olennaisesti kaupungin historiaan. Alkuperäinen kirkko oli mielenkiintoinen, arkkitehti Ahrenbergin uusgotiikkaa edustava rakennus, nykyasu kertoo puolestaan jälleenrakennuskaudesta ja arkkitehti Liljeqvistin tuotannosta.

Hangon vesitorni

Poistuessaan v.1941 Hangosta neuvostoliittolaiset joukot räjäyttivät vanhan v. 1910 rakennetun graniittisen vesitornin. Vedenjakelun järjestäminen oli perusedellytyksenä kaupunkilaisten paluumuutolle Hangon vuokra-ajan päätyttyä. Uuden vesitornin piirustukset laativat arkkitehti Bertel Liljeqvist ja insinööri Fricke Nikander. 48 metriä korkea vesitorni valmistui v. 1943.

Vesitornin portaalikehys hakattiin paikallisesta punaisesta graniitista. Rakennus liittyy Hangon jälleenrakentamisen historiaan sekä on tunnetun ja Hankoon paljon suunnitelleen arkkitehti Liljeqvistin käsialaa. Maisemallisesti torni on hyvin merkittävä, sillä se yhdessä kirkon kanssa on Hangon silhuetin tärkeimpiä elementtejä ja näkyy maamerkkinä kauas merellekin.

Bulevardi 20 eli ns. Valtiontalo tai Lignellin talo

Valtionrautatiet rakennutti Bulevardin ja Rautatientorin kulmatontille v. 1878 arkkitehti E. Wasastjernan piirustusten mukaan yksikerroksisen Rautatiehotellin, jonka paikalla on nykyinen säästöpankin talo. Tontin kulmaosa myytiin tullitarkastaja ja liikemies Martin Lignellille v. 1896, joka rakennutti paikalle v. 1897 valmistuneen kolmikerroksisen liike-, konttori,- ja asuintalon. Lignellin oma vienti- ja huolintaliike toimi myös talossa.

Lignellin talo oli Sonckin varhaisin kerrostalosuunnitelma ja sen ensimmäiset piirustukset on päivätty huhtikuussa 1896. Rakennus toteutettiin kuitenkin pääasiassa toisen ehdotuksen mukaan, jossa kerrosluku oli vähennetty neljästä kolmeen, asuinkerrosten pohjakaavoja hieman muutettu ja myös julkisivut piirretty uudelleen. Molemmilla sivuilla oli kaksi korkeata, porrasmaisesti nousevaa poikkipäätyä. Bulevardin puolella, rakennuksen kulmassa oli puinen, kaksikerroksinen parvekerakennelma. Julkisivut olivat alun perin puhtaaksi muurattua tiiltä ja ne olivat vain osaksi rapatut. Uusista jugendvirtauksista kertoivat myös muiden yksityiskohtien lisäksi pohjakerroksen liikehuoneistojen leveät, ”amerikkalaiset” pyöröikkunat. Ylemmissä kerroksissa oli kummassakin kolme suurta asuinhuoneistoa omine porrashuoneineen.

Rakennusta kutsuttiinkin pitkään ”Kivitaloksi”. Lignell tilasi piirustukset arkkitehti Lars Sonckilta. Molemmat olivat kotoisin Ahvenanmaalta, Fintrömistä, mikä selittänee arkkitehdin valinnan.

Rakennus vaurioitui jatkosodan aikana. Vuosien 1942 ja 1964 korjauksissa rakennus koki rajuja muutoksia, taloon rakennettiin mm. yksi kerros lisää ja poikkipäädyt sekä lähes koko alkuperäinen ornamentiikka hävitettiin. Sisätiloissa on jäljellä vielä joitakin vanhoja yksityiskohtia, mm. lattiamosaiikkeja ja kattomaalauksia. Alkuperäisen asun häviämisestä huolimatta on Lignellin talo rakennushistoriallisesti erityisen tärkeä. Sen on suunnitellut yksi maan tunnetuimmista arkkitehdeistä ja lisäksi se kertoo myös uuden suurkaupunkimaisen liike- ja asuintalotyypin tulosta pikkukaupunkiin.

Itäsataman makasiinit

Vuoden 1873 asemakaavassa arkkitehti August Boman sijoitti makasiineja suunnitellun Itäsataman välittömään läheisyyteen, alueelle, jossa oli Hangon linnoituksen aikana ollut kasarmeja ja kalustovarastoja. Makasiinit sijoitettiin kahteen suoraan riviin ja joka kolmannen väliin jätettiin palokuja. Rivien väliin jääneelle Makasiinikadulle vedettiin ratakiskot. Näin rantamakasiinit yhdistettiin jo varhaisessa vaiheessa liikenneverkkoon.

Kaikkiaan 14 makasiinia on edelleen jäljellä ja suurin osa toimii nykyään ravintoloina.

Makasiinialue muodostaa kaupunkikuvallisesti merkittävän miljöön ja kaupungin kehityshistorian kannalta mielenkiintoisen kokonaisuuden. Se liittyy Hangon elinkeinoelämän yhteen tärkeään osa-alueeseen, satamaan. Alue on asemakaavassa luokiteltu historiallisesti arvokkaaksi ja kaupunkikuvan säilyttämisen kannalta tärkeäksi alueeksi.

Grandstedtin puisto ja Hangon museo

Granstedin puisto, joka ympäröi Linnoitusmuseota, nykyinen Hangon museo, on saanut nimensä Pehr Granstedin mukaan.

Puistossa kasvaa vanhoja puita, joista suurin osa on 1800 – luvulta. Puista harvinaisimpia ovat vuorivaahterat.

Hangon museon rakennuksen perustana on linnoitusupseeri Carl Nycanderin tai hänen työtoverinsa, myöhemmin mm. Helsingin rakentamisen yhteydessä tunnetuksi tuleen Pehr Granstedin suunnittelema vallityömieskomppanioiden kasarmi, josta ehdittiin rakentaa vain kivijalka. Tälle perustalle venäläiset rakensivat v:n 1809 jälkeen kaksikerroksisen rakennuksen, jonka alakerran ulkoseinät olivat harmaakiveä ja yläkerros tiilestä. Vuonna 1885 valtio myi rakennuksen kaupungille. Piirustukset raunion muuttamisesta makasiiniksi teki E. Wasastjarna v. 1882. Vuonna 1971 rakennus korjattiin museokäyttöön sopivaksi.

Granit

Itäsataman satama-altaan länsipuolen taustana on Oy Granit Ab:n kivinen entinen hiomorakennus, joka valmistui v, 1896. Hiomon vanhimman osan eli keskiosan suunnitteli arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna.

Rakennus liittyy 1890 –luvulla kiihtyneeseen keskusteluun luonnonkiven käytöstä julkisivumateriaalina, sekä arkkitehtuurivirtauksiin, joiden lähtökohdat ovat lähinnä Skotlannissa ja Yhdysvalloissa. Jykevä rakennus toimi lisäksi eräänlaisena kiviteollisuusyrityksen mainoksena. Vuonna 1903 jatkettiin hiomoa pohjoispäätyyn tiilisellä lisärakennuksella, jossa on käytetty graniittia korostaen yksityiskohtia listoissa ja ikkunakehissä. Rakennusta jatkettiin tiiliosalla myös eteläpäätyyn v. 1928. Vanhan hiomorakennuksen eteläisin, muusta arkkitehtuurista selvästi erottuva osa rakennettiin 1950- 1960 – luvulla.

Graniitin rakennuksella on sekä historiallista, arkkitehtonista että miljööseen liittyvää merkitystä: se liittyy Itäsataman ja Kuningatarvuoren maisemaan ja Hangon vanhimpaan, valtakunnallisestikin huomattavaan teollisuuteen sekä yhteen suomalaisen arkkitehtuurin murroskauteen.

HSF

Hangö Segelförening rf perustettiin v. 1906 ja jo alkuajoista lähtien suunniteltiin purjehduspaviljongin rakentamista. Vuonna 1936 suunnittelu annettiin arkkitehti Bertel Liljeqvistin tehtäväksi. Suurin osa rakennus- ja sisustusmateriaaleista saatiin eri yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä lahjaksi. Rakennus valmistui talvella 1938.

Tyyliltään funktionalistisen paviljongin pohjaratkaisu on kaksiosainen ja koostuu kahdesta siivestä ja niiden väliseen sisäkulmaan sijoitetusta suuresta pyöreästä ravintolasalista. Suuret nauhaikkunat kiertävät ravintolasalia. Kulma nousee siipiä korkeammalle ja sen päällä on kaiteellinen tasanne sekä yhdistyksen lippusalko symbolisena ”komentosiltana”. Itäsataman maamerkkinä toimiva kaunis paviljonki on asemakaavassa huomioitu suojelumerkinnällä.

Voimakasiini

Kun satamalaituria rakennettiin Korkeasaarelle saakka, sinne suunniteltiin myös voimakasiini, joka rakennettiin 1907–1909. Suunnittelija oli arkkitehti, professori Gustaf Nyström ja makasiinin rakensi kaupunki.

Voimakasiinin pinta-ala on noin 3 900 m² ja siinä on 14 säilytyshuonetta sekä laboratoriohuone ja kokoushuone. Keskellä on suuri lajitteluhalli, josta voi lastattiin pohjoispuolella olevaan laivaan. Voimakasiini tuhoutui ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta rakennettiin uudelleen sodan loputtua. Voin viennin siirryttyä Turkuun 1932, käytettiin makasiinia emmentaljuuston varastona vuoteen 1990 saakka, jolloin makasiini suljettiin. Nykyisin voimakasiinissa toimii ravintola.

Voimakasiinilla on huomattava valtakunnallinen arvo niin arkkitehtonisesti kuin historiallisestikin. Ainutlaatuinen rakennus kertoo voinviennin kulta-ajasta ja liittyy siten maamme talous- ja liikennehistoriaan. Se kytkeytyy kansallisromanttiseen luonnonkivi-liikkeeseen ja on merkittävä myös rakennusteknisesti varhaisten betonikonstruktioidensa vuoksi. Maisemallisesti, Länsisataman uloimmassa kärjessä sillä on maamerkin asema.

Hangon Keksi

Vuonna 1910 perustetun keksitehtaan alkuperäinen nimi oli Suomalais-Englantilainen Biscuit-tehdas Oy. Keksitehdas toimi sotien jälkeen 1970 –luvulle saakka nimellä Hangon Keksi Oy. Keksitehtaan alueella on vielä jäljellä tehtaan päärakennus, joka on nykyään pääasiassa kaupungin teknisen viraston käytössä toimistoina ja varastona, tehtaan voimalaitos, varastorakennus, entisen margariinitehtaan rakennus sekä pieni rakennus alueen pohjoisosassa.

Thomen arkkitehtiveljekset suunnittelivat 1916 valmistuneen, alkujaan kaksikerroksisen ja satulakattoisen päärakennuksen, jonka päädyissä oli porrastetut attikat.

1930 –luvulla sattuneen tulipalon ja uusien sähköuunien hankkimisen yhteydessä tehdasta laajennettiin. Uusien uunien vuoksi rakennusta pidennettiin 22 metrillä koilliseen. Samoihin aikoihin rakennuksen radanpuoleista sivua korotettiin kolmannella kerroksella. Rakennus on säilynyt varsin hyvin tässä asussa.