Mystinen Varikonniemi

Uusimpien, vuonna 2016 tehtyjen löydösten mukaan Hämeenlinnan Varikonniemellä on asuttu ja eletty jo pronssikaudella, noin 2800 vuotta sitten.

Varikonniemi, Hätilänniemi, Linnanniemi

Varikonniemi sijaitseen Vanajaveden kapean Linnansalmen itärannalla, Hämeen keskiaikaista linnaa vastapäätä. Niemen muoto ja maa-ala ovat vaihdelleet riippuen kulloisestakin järven pinnan korkeudesta ja järven pinnan vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria.

Linnaa vastapäätä olevalla niemellä on kautta aikojen ollut strategisesti tärkeä merkitys. Vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1539 alue on kuulunut Hätilän latokartanolle, joka on ollut yksi Hämeen linnan aluskartanoista. 1700-luvulla linnan puolelta johti silta Vanajaveden yli ja alue oli niittyä ja peltoa. 1800-luvun lopulla kuivan maan osuus kasvoi, kun vesistön säännöstelu alkoi ja Lempäälän Kuokkalan kosken pintaa laskettiin.

Vuonna 1873 alueelle rakennettiin höyrysaha, joka lopetti toimintansa jatkosodan jälkeen. Viimeksi niemi on ollut puolustusvoimien varikkoalueena aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin se siirtyi lopullisesti kaupungin hallintaan.

Uusin suolöytö

Asemanrannan asemakaavan laadinnan yhteydessä vuonna 2016 Varikonniemen itäreunalla olevasta suosta löydettiin kaksi puupaalua, jotka radiohiiliajoituksen perusteella ajoittuvat ajalle 800 – 900 vuotta ennen ajanlaskuna alkua, myöhäiselle pronssikaudelle. Löydettyjen puupaalujen on arvioitu liittyvän kalastus- tai pyyntivälineisiin. Kanta-Hämeestä tunnetaan aiemmin vain 9 pronssikaudelle ajoitettua kohdetta.

Ajallista eroa Varikonniemen keskiosista aikaisemmin tehdyillä rautakautisilla ja pronssikautisilla löydöillä on uusimpiin löytöihin verrattuna noin 1600 vuotta. On arvioitu, että viimeksi tehdyt löydöksen ovat eri muinaisjäännös verrattuna siihen, mitä Varikonniemellä on aikaisemmin tutkittu.

Suomen maaperässä orgaaninen aines säilyy vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja esihistoriallisen materiaalin löytyminen on aina poikkeus. Suossa vähäinen hapen määrä rajoittaa pieneläintoimintaa ja kosteus säilyttää eloperäisiä materiaaleja jopa tuhansia vuosia

Suomi on suoalaltaan maailman kuudenneksi soisin maa. Alkuperäisestä suoalasta on kuitenkin enää vain noin kolmannes luonnontilaisena. Suosta löytyneitä puuesineitä tai tietoja sellaisista tunnetaan meiltä Suomestakin useita satoja, ellei jo tuhansia, vaikka niiden tutkiminen ei ole ollut kovin systemaattista. Tieteelliset kriteerit täyttäviä suoarkeologisia kaivauksia on kuitenkin tehty Suomessa vain muutamia.

Varikonniemen vuosina 2015-16 tehdyt arkeologiset selvitykset löytyvät Asemanrannan asemakaavamuutoksen valmisteluaineistosta.

Myöhäisrautakautinen ja varhaiskeskiaikainen asuinpaikka

Ensimmäinen muinaislöytö Hämeenlinnan Varikonniemeltä on silloisen höyrysahan piha-alueelta vuonna 1895 löydetty hopea-aarre. Samassa yhteydessä Kansallismuseoon luovutettiin myös jo viisi vuotta aikaisemmin alueelta löydetty hopeakoristeinen rautakirves.

Alueen siirryttyä kaupungin omistukseen vuonna 1986 siihen kohdistui maankäyttöpaineita ja alueelle tehtiin koekaivaus. Niemen länsi- ja keskiosaan avattiin viisi koeojaa ja kaivettiin koekuoppia. Tehtyjen rautakautiseen ja varhaiskeskiaikaiseen asutukseen liittyvien löytöjen vuoksi alueen tutkimuksia jatkettiin ja laajennettiin tulevina vuosina (1987-1990, 1992-1993). Arkeologisten tutkimusten lisäksi alueella on tehty myös runsaasti luonnontieteellisiä tutkimuksia, kuten siitepölyanalyysi vuonna 1990.

Suoritettujen tutkimusten mukaan Varikonniemellä sijaitsee laaja myöhäisrautakautinen ja varhaiskeskiaikainen asuinpaikka, josta vain pieni osa on tutkittu. Kaivauksissa saatu esineistö on varsin monipuolinen ja runsas. Korujen lisäksi paikalta on löydetty myös aseita, kuten 1800-luvun lopulla löytyneet hopeakoristeinen tappara ja keihäänkärki. Kaivauksissa löydettiin myös käsitöihin (tekstiilityöt, metallinvalu ja -työstö) liittyvää aineistoa. Keskusalueelta on löydetty poikkeuksellisen runsaasti kiinteitä rakenteita (mm. 40 paalunjälkeä, 18 tulisijaa, 7 kiveystä), ja ainakin yhden 1100-luvulle ajoittuvan paalurakenteisen rakennuksen ja 1300-luvun alkupuolelle ajoittuvan lamasalvosrakenteisen asuinrakennuksen jäännökset.

Varikonniemi on Museoviraston muinaismuistolain nojalla suojelema kiinteä muinaisjäännös. Tutustu Varikonniemen aineistoon Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä.