Hämeenlinnan rantareitti ihastuttaa

Reipasta ulkoilijoiden vilinää riittää Hämeenlinnan kansallisessa kaupunkipuistossa, Vanajaveden upeissa rantamaisemissa. Rantareitin varrella olevat laskurit kertovat, että rantoja kiertävien liikkujien määrä lähentelee 200 000 ulkoilijaa vuosittain.

Teollisuuden alueesta maisemareitiksi

Pääosin puunjalostusteollisuuteen liittyvästä toiminnasta vapautuneelle Vanajaveden itärannalle alettiin 2000-luvun alussa toteuttamaan aivan rannan tuntumaan kevyen liikenteen reittiä, joka yhdistäisi rautatieaseman ja Aulangon paremmin toisiinsa. Radan itäpuolella Sairion alueella teollinen toiminta oli päättymässä ja aluetta oltiin muuttamassa asuinalueeksi. Asemakaavamuutoksen toteuttaminen johti muutoksiin maanomistuksessa ja radan länsipuoliset alueet saatiin maankäyttösopimusten kautta kaupungin omistukseen. Kapea, paikoitellen vain noin 7 metrin levyinen ranta-alue kaavoitettiin puistoksi.

Silloinen Ratahallintokeskus ja Oy VR-Rata Ab olivat aloittaneet Suomessa koko rataverkoston kattavien huoltokäytävien rakentamisen 1900-luvun lopussa. Hämeenlinnan kaupunki neuvotteli silloin, että samainen reitti voidaan kunnostaa myös julkiseksi yhteydeksi rautatieaseman ja Aulangon välillä, kevyen liikenteen käyttöön. Suunnitelmia lähdettiin laatimaan luonnonmukaisesti maisemoidusta rantareitistä. Koko reittiyhteys Varikonnimen kautta Vanajaveden ylittävälle rautatiesillalle rakennettiin vaiheittain vuosien 1999-2002 aikana.

Reitiltä ja rannasta kerättiin ja vietiin pois autokuormittain erilaista betoni- ja metalliromua, kuten vanhoja tukinuittonippujen sidontarautoja.

Rakennetut luonnonniityt

Keväällä 2000 käynnistettiin maamassojen ja luonnokivilohkareiden kerääminen reitin leveimmille kohdille. Maastonmuotoilussa käytettiin muualta ympäristön rakentamisesta saatuja, valikoituja ylijäämämaita ja jätekiveä, jotka normaalisti ajettiin maankaatopaikoille. Eri tyyppisille maille ja kiville merkittiin läjityspaikat suunnittelualueelle ja niitä kerättiin usean vuoden ajan. Niittykumpareita täytettiin käyttämällä vuorotellen erilaisia maalajikerroksia. Pinnanmuotoilu sekä kasvillisuustyöt tehtiin vasta kun alueet olivat halutun näköisiä ja korkuisia. Niittyalueet kylvettiin pääosin syksyllä 2001. Alueet kasvittuivat nopeasti, kesällä 2003 runsaslajinen niitty oli kasvustoltaan jo varsin peittävä ja kukinnaltaan näyttävä.

Rantareitin kasvillisuusratkaisut perustuvat luonnonmukaisiin niittytyyppisiin alueisiin sekä alueelta löytyvän oman luonnon monimuotoisuuden tukemiseen. Kotimaisia ruohovartisia luonnonkasveja kylvämällä haluttiin kullekin osa-alueelle löytää niissä oloissa parhaiten menestyvä ja rikkakasvien kanssa kilpaileva luontainen lajisto. Jatkohoito keskittyy alueiden ylläpitoon ohjailemalla ja tukemalla halutun lajiston kehittymistä.

Paitsi vuodenajat myös vuodet ovat keskenään erilaisia ja luonnonniityn siemenpankista kehittyy kunakin vuonna erilainen kasvusto. Niitty tarjoaa ohikulkijalle aina uutta katsottavaa. Viimeisinä vuosina tunnusomaista rantareitin kukkaniitylle ovat alkukesän voimakkaan väriset mäkitervakkokasvustot (Lycnis viscaria), ajoittain ryöpsähtävä päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja laajalle elvinnyt keltamaite (Lotus corniculatus). Kasvupaikkansa on vakiinnuttanut myös loppukesästä korkein sinisin kukinnoin kukkiva, koko reitille levinnyt näyttävä neidonkieli (Echium vulgare) sekä paahteisilla rinteillä muualla harvinaistunut masmalo (Anthyllis vulneraria ssp.).

Mukana myös toiminnallisuutta

Reitin varrelta löytyy tavanomaisempien penkkien lisäksi melkeinpä Vanajaveden päälle kurottavia maisematasanteita, joilla voi levähtää ja ihastella vastarannan linnanäkymää. Vanajan itäpuolen rantareitti avasi kulkijoilleen aivan uudenlaisen näkökulman linnan ympäristöön. Vastakkaiselta rannalta katsoen kaupungin, historiallisen linnan, linnankasarmien ja Kaupunginpuiston muodostamaan rantasiluetti muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Reitin varrella on pieni uimaranta ja erillinen uimalaituri, soutuveneiden maallevetoalue ja rautatiesillan lähellä Kalastuspuisto laitureineen, nuotiopaikkoineen ja pitkospuineen. Matkalta löytyy myös kuntoiluvälinepiste monipuolistamaan liikkumista.

Talvella ja pimeän aikana kulkijoita houkuttelee reitin varrelle tehty maisemavalaistus, joka toteutettiin alunperin vuosina 2004-2005. Parhaillaan sitä uusitaan vaiheittain vastaamaan paremmin ulkovalaistuksen vuosien myötä kehittynyttä tekniikkaa. Valaistuna on erilaisia kohteita rantarakenteista, yksitäisistä rantapuista ja reitin varren paviljongeista aina Varikonniemessä kasvaviin Suomen pisimpiin tsaarinpoppeleihin.

Matkaa Hämeenlinnan rautatieasemalta rantareittiä pitkin rautatiesillalle on vajaa kolme kilometriä. Rautatiesillalta rantareitti jatkuu Aulangon hotellille (noin 1,5 km) ja Aulangon Mäntykärjen Tekosaarille (vajaat 3 km) sekä Katajston rantaan. Reitti on helppokulkuinen ja esteetön. Rautatiesillalla on kevyen liikenteen esteetön ylitys Vanajaveden länsirannalle. Palaamalla länsirantaa pitkin Kaupunginpuiston, Linnankasarmien ja Hämeen linnan, Linnanpuiston sekä keskusta historiallisten rantapuistojen kautta takaisin kaupunkiin Vanajan rantoja kiertävästä lenkistä tulee noin 6 kilometriä pitkä.