Hiekkarantoja ja dyynimaisemia Hangossa: Långsanda ja Furuvik

Hankoniemellä on etelärannikkomme edustavimmat hiekkarannat ja dyynimaisemat.

Långsandan upea ranta bonsai-mäntyineen

Långsandan hiekka- ja dyynialue on noin 30–250 metrin levyinen ja noin 1,5 km pituinen rantaviivan suuntainen hiekkaranta- ja dyynivyöhyke. Långsandan alueen pinta-ala on 17.7 hehtaaria. Alueeseen kuuluvat Långsandanranta (Villa Familiariksen kallioniemestä Stora Tallholmeniin, nk. Bellevuen ranta), Lilla Tallholmenin ja Råuddenin välinen ranta (nk. Neljän Tuulen Tuvan ranta) sekä vähäpuustoinen dyynialue. Långsandan luonnonkaunis hiekkaranta- ja dyynialue avautuu etelään Kolalahdelle kaarevana nauhana. Lännestä sitä rajaavat kaukomaisemassakin kauas näkyvät Puistovuoret sekä Plagenin uimaranta ja idässä Stora ja Lilla Tallholmen, joiden väliin jää kaunis hiekkarantainen poukama. Alue jatkuu vielä itään päin muodostaen toisen kaarevan rantavyöhykkeen Råuddenin niemelle asti.

Långsandan hiekka- ja dyynialue kuuluvat osaltaan kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävään ns. Itäiseen kylpyläpuistoon. Maisemallisesti avointa ranta-aluetta reunustavat Pension Bellevue ja itäinen huvila-alue sekä idempänä mäntyvaltainen hietikko. Bellevue on maisemallinen kohokohta ja maamerkki, joka näkyy kauas. Huvila-alueesta näkyy joitakin osia julkisivuista ja mäntyjen yli kohoavia tornirakennelmia.

Ranta-alueen suuntaisena kulkee hiekkainen kävelytie, joka vie avoimelta Bellevuen rannalta puoliavoimelle siellä täällä mäntyä kasvavan alueen läpi suljetumpaan männikköön. Ulkoilutien luontevana päätepisteenä on Lilla Tallhomenilla sijaitseva kahvila Neljän Tuulen Tupa, josta avautuu hienot näkymät niin länteen Långsandille, itään Råuddenille kuin avomerellekin.

Vuonna 1962 Hangon kaupunki teki oman suojelupäätöksen huviloiden itäpuoleisesta mäntyä kasvavasta dyynialueesta. Alueelle on ominaista karu ja kuiva maaperä johon aluskasvillisuus muodostaa mattomaisia alueita. Tyypillistä alueelle ovat paikoin todella komeita suurikokoisia bonsai–puita muistuttavat männyt.

Rantaviivaa seuratessa äänimaisema ja meren tuoksut ovat voimakkaimmillaan.

Hankoniemen hiekkarannat ja dyynit ovat Suomen oloissa hyvin omaleimainen ja harvinainen elinympäristö. Hiekkarannoilla elää suuri joukko Suomessa hyvin harvinaisia ja uhanalaisia hyönteis- ja kasvilajeja. Långsandan alava ranta ja vesialue ovat lintujen suosimia alueita. Joutsenet levähtävät lahdella keväällä ja syksyllä ja rantaviivan tuntumassa ruokailee kahlaajia mm. Hangon nimikkolintu meriharakka.

Dyynialueella kasvaa erittäin voimakkaasti kurttulehtiruusu, joka levitessään uhkaa muiden kasvien elinympäristöjä. Hiekkarantojen kasvillisuus on joutunut sopeutumaan erikoiseen elinympäristöön, jossa vedenkorkeuden vaihtelu voi olla suurta, myrsky pärskii suolaista merivettä, hiekka liikkuu ja siinä on vähän ravinteita ja toisaalla aallot kasaavat levistä ja vesikasveista ravinteikkaita valleja ns. levävalleja. Kasvillisuudessa voi olla suuria vuodenaikojen ja vuosien välisiä vaihteluita.

Furuvikin luonnonsuojelualue kuuluu myös Natura 2000-alueisiin

Eliömaantieteellisen sijainnin vuoksi Furuvikin alueella on, kuten Hangon muilla merenäärellä sijaitsevilla hietikoilla, omalaatuinen kasvisto ja hyönteistö. Hangon dyynit ja hiekkarannat eroavat ekologisesti paljon maan muista dyyneistä ja hiekkarannoista.

Furuvik on luonto- ja maisema-arvoiltaan arvokas kohde.

Rannat ovat Furuvikissä pääosin täysin hoitamattomia ja luonnontilaisia verrattuna muihin Hangossa oleviin rantoihin, joista suurin osa on otettu uimarantakäyttöön.

Furuvik ja sitä ympäröivän alueen kaava vahvistettiin 1999. Kaavassa alue on merkitty SL – alueeksi. Suurin osa alueesta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan ja koko alue Natura-2000 alueisiin ”Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue”. Furuvikin SL-alueesta on tarkoitus perustaa luonnonsuojelualue. Alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa on pyritty sovittamaan yhteen alueen luonnonarvot ja niiden säilyminen sekä luontaisen kehityksen jatkuminen ja alueen virkistyskäyttö.

Tutustu Furuvikin hoito- ja käyttösuunnitelmaan tästä! (Ohjautuu Hangon kaupungin kotisivuille)

Talvisodan päätyttyä Suomi joutui Moskovan rauhassa (1940) vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle. Hanko oli Neuvostoliiton sotilastukikohtana vuosina 1941–42. Alueella on muutamia 1940 –luvun alussa venäläisten miehitysjoukkojen rakentamia poteroita, jotka olivat ”kenttäsairaaloita”. Myös muualla maastossa esim. Stenuddenilla, on sodan aikana tulleita kuoppia.

Furuvikin edustalla on kaunista ja avointa merenrantamaisemaa. Rantadyynit ovat maisemallisesti arvokkaita sekä kauneutensa että omalaatuisuutensa vuoksi. Rantaviivaa on yhteensä reilun kilometrin verran. Rantahietikoita erottaa kivikkoinen niemi; Stenudden, missä on hieno näköalapaikka josta merimaisema näkyy kauniisti.

Rantadyynien kasvillisuus on monipuolista ja edustavaa. Kasvillisuus muodostuu eri kasvillisuustyyppien vyöhykkeistä; loiskevyöhyke, rantavyöhyke sekä natavyöhyke. Alueella kasvaa useita harvinaisia kasveja, mm. meriotakilokki, joka on erityisen suojeltava laji. Moni alueen kasveista on uhanalaisten hyönteisten ravintokasveja; mm. kangasajuruoho, ketomaruna sekä hietikkonata. Rikkainta kasvillisuus on Stenuddenin länsipuolen uloimpien puiden tuntumassa, rantadyynin yläosassa.

Furuvikin edustalla on arvokas lintuvesi, etenkin kahlaajien suhteen. Alue on tärkeä mm. tukkakoskelolle, pilkkasiivelle sekä ristisorsalle. Etenkin syksyisin ja keväisin se on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille. Anklarensbukten on monen lintuharrastajan suosima paikka.

Furuvikin alueella on suuri virkistysarvo, se on yksi tärkeimmistä virkistysalueista kaupungin lähistöllä. Alue on säilynyt luonnontilaisena.

Rantadyyneillä ja rannan tuntumassa tavataan useita harvinaisia ja uhanalaisia hyönteislajeja. Niiden esiintyminen usein riippuu ravintokasvien saannista. Harvinaisia tai uhanalaisia perhoslajeja on löydetty yli parikymmentä. Alueella esiintyviä erityisesti suojeltavia hyönteislajeja ovat hietaheinäkoi, kenttäpussikoi, dyynisulkaperhonen, hopeajuovakoisa, nummijuuriyökkönen ja sinisiipisirkka.