Uuno Kailas
Runoilija Uuno Kailas (1901–1933) syntyi ja kävi koulunsa Heinolassa. Kouluajan hän asui Maaherranpuiston viereisellä tontilla, kiipeili usein toverittensa kanssa puistojen poppeilessa ja vaahteroissa, maalaili ja runoili Harjun maisemissa. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi sukupolvensa johtavana suomenkielisenä runoilijana. Kailas oli nuoruudessaan isänmaallinen suojeluskuntalainen, muttei osallistunut vuoden 1918 sisällissotaan. Sen sijaan hän lähti Aunuksen sotaretkelle. Hän vältti kuolemantuomionsa, mutta hänen luottoystävänsä Bruno Schildt kaatui. Tapausta hän kuvaa omaelämäkerrallisessa novellissaan Bruno on kuollut. Syyllisyys ystävän kuolemasta painoi Kailasta hänen loppuelämänsä ajan ja vaikutti syvästi hänen kehitykseensä.
Päästyään 1920 ylioppilaaksi ja Helsingin Yliopistoon Uuno Kailas keskittyi kirjoittamiseen. Esikokoiskokoelma Tuuli ja tähkä ilmestyi vuonna 1922. Kailas seurasi oman aikansa kansainvälisiä runovirtauksia. Myös Nuoren Voiman ja Nuoren Voima Liiton ympärillä vaikuttaneiden tulenkantajien vaikutteita on nähtävissä hänen runoudessaan. Aikuisiän ystäväpiiriin kuuluivat Arvi Kivimaa, koulutoveri Heinolasta, ja Heinolan seminaarin käynyt Katri Vala. Uuno Kailas julkaisi yhteensä viisi runokokoelmaa. Tuotantoon kuuluu myös novelleja ja suomennoksia. Hän elätti itsensä muun muassa lehtimiehenä ja käännöstöillä. Kailaasta kehittyi yhteiskunnallisesti osallistuva runoilija, joka ”korosti kansallisen yhtenäisyyden ja sovinnon merkitystä ja vaati sosiaalista oikeidenmukaisuutta ja tasa-arvoa”. Kailaan tunnetuimpiin runoihin kuulunevat Pallokentällä ja Suomalainen rukous. Hän oli kiinnostunut kuvataiteista ja maalasi akvarelleja. Kailas eli viimeiset kuukautensa Ranskan Nizzassa, jossa hän kuoli keuhkotuberkuloosiin 31-vuotiaana. Uuno Kailaan runoissaankin ilmentämä Heinola on edelleen tunnistettavissa Maaherranpuistossa ja sen lähiympäristössä. Kaupunkilaiset lakittavat runoilijansa patsaan joka vappu.
Lähde: Lassila, Pertti: Uuno Kailas 29.3.1901–21.3.1931. – Teoksessa: Uuno Kailas Kodin suuret klassikot.
”Kerää, kimalainen, kerää, sydän, kennot täyteen kesän hunajaa!
Katso aurinkoa: ihanimmin säteilee se, kun jo vajoaa.”
Heinolan runoviikko on kesäinen tapahtuma, jolloin runous levittäytyy pitkin kansallista kaupunkipuistoa.
