Ruissalo – tammimetsiä, pitsihuviloita ja festivaaleja

Ruissalon saari on ainutlaatuinen osa Turun kansallista kaupunkipuistoa. Saaren kulttuurihistoria, kasvilajisto sekä eläimistö on poikkeuksellinen Suomen ja pohjoismaiden oloissa. Ruissalon maa-ala on 856 hehtaaria ja siitä valtaosa kuuluu Natura 2000-suojelualueeseen.

Todellinen luontohelmi

Lähes koko Ruissalon saari kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Alueella tavataankin monia erityyppisiä lehtoja, kosteista saniaisvaltaisista ja lähteikköisistä lehdoista kuiviin rinnelehtoihin. Ruissalon rehevässä itäosassa tammi muodostaa yhtenäisiä metsiköitä. Länsiosassa saarta maa on karumpaa ja tammi kasvaa lähinnä havupuiden joukossa.

Vanhassa tammimetsässä luonnon monimuotoisuus on runsaimmillaan. Jokaisen lajin rooli luonnon kiertokulussa on merkittävä. Vanha tammi kätkee runkoonsa hyönteisravintoa tikoille, jotka puolestaan hakkaavat pesäkoloja lehtopöllöille, uuttukyyhkyille, metsähiirille ja vesisiipoille. Tammenonkaloihin pesivien lajien kasaamat ainekset taas luovat elinympäristön Ruissalon suurharvinaisuudelle, erakkokuoriaiselle.

Usean sadan vuoden mittaisen elämänsä aikana tammi tarjoaa kodin ja ravintoa tuhansille eliölajeille. Yksistään noin 500 hyönteislajin tiedetään olevan tammesta riippuvaisia. Monet näistä lajeista ovat uhanalaisia. Erityisesti iäkkäät, sisältä lahoavat Ruissalon tammet ovat keitaita, missä lukuisat muualla Suomessa harvinaiset jäkälät, sammalet, sienet ja selkärangattomat eläimet esiintyvät runsaina.

Laajimpien Suomessa säilyneiden tammi- ja lehtometsien ohella Ruissalo koostuu useista erilaisista elinympäristöistä, kuten rantalepikoista, kangasmetsistä, niityistä sekä merenlahdista. Elinympäristöjen kirjo lisää osaltaan Ruissalon luonnon monimuotoisuutta. Turun kaupunki turvaa Ruissalon luontoarvojen säilymistä vuosittaisilla hoitotoimenpiteillä.

Romanttiset pitsihuvilat

Ruissalon rakennettu kulttuuriympäristö muodostuu kartanosta, vanhoista torpista sekä 1800-luvun puolivälistä alkaen rakennetuista kesähuviloista. Kesähuviloiden rakentaminen alkoi heti sen jälkeen, kun saaren palstat saatiin vuokrattua vuonna 1847. Tuolloin muodostettiin 49 huvilapalstaa. Ensimmäinen huvila valmistui 1848, ja vuoteen 1851 mennessä huviloita oli jo viisitoista. Uusi palstajako valmistui 1917, ja vuokrapalstojen lukumäärä kasvoi kaikkiaan 128:aan. Lisäksi Isossa-Pukissa sijaitsi 13 palstaa ja Pikku-Pukki jaettiin kahteen osaan.

Ruissaloon oli rakennettu 1930-luvun lopulle tultaessa 98 huvilaa. Iso-Pukin saareen rakennettiin 14 ja Pikku-Pukkiin kaksi huvilaa. Ensimmäiset 1840-luvun lopulla rakennetut huvilat olivat lähinnä kartanomaisia empirerakennuksia. Uudenlaisen huvilatyylin Suomeen ja Ruissaloon toi arkkitehti G. Th. Chiewitz 1850-luvulla. Hänen roolinsa oli huomattava kesähuvila-arkkitehtuurille. Huvilat rakennettiin nyt nk. sveitsiläistyyliin ja niistä tuli aiempaa koristeellisempia. 1800-luvun lopun yltiökoristeellista vaihetta edustavat mm. Villa Gustafsberg, Villa Marjaniemi ja Villa Erstavik. Seuraavaa vaihetta edustavat 1900-luvun alkupuolen yksinkertaisemmat ja aiempaa pienemmät huvilat. Tyylimuutosten kehityskaari huipentuu arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemassa funktionalistisessa Villa Warenissa. Huviloiden puistoistutukset täydentävät saaren tammilehtojen ja pähkinäpensasmetsiköiden luomaa viherympäristöä.

Ruissalon puutarhat rakennettiin aikana, jolloin englantilainen maisemapuutarha-aate oli jo levinnyt Suomeen. Huviloita ympäröivät vapaasti muotoillut istutukset ja mutkittelevat käytävät sekä laajat nurmikentät. Puutarhasuunnitelmia Ruissalosta ei ole säilynyt kuin kaksi, Marjaniemestä ja Iso-Pukin Furuholmista 1800-luvun lopulta, mutta ne osoittavat englantilaisen maisemapuutarhan olleen suunnittelun ja käytännön ideaalina. Suunnittelussa näkyy luonnonmukaisuus − polut kiertävät kallioita ja mäkiä asettuen luonnon keskelle. Nurmikentät ovat olleet säännöllisesti leikattuja ja hiekkakäytävien ja nurmikoiden reunat olivat siististi rajatut. Huvila ja sen puutarha muodostivat kokonaisuuden.

Ne, joilla ei ollut omaa huvilaa, pystyivät nauttimaan kesästä Ruissalon Yleisellä käytävällä, Promenadilla, joka myöhemmin sai nimen Kansanpuisto. Promenadista muodostui turkulaisten kesäisten retkien kohde, jossa harrastettiin mm. promeneerausta eli käyskentelyä. Se oli muodikasta jo 1800-luvun alkupuolella ja erityisen suosittua se on ollut Ruissalon vehreiden tammien varjossa. 1800-luvun rauhalliset kävelyretket ovat 2000-luvulla vaihtuneet reippaisiin lenkkeihin saaren poluilla. Kansanpuisto on aina ollut kokoontumispaikka, jonka suosiota ovat lisänneet ravintola ja myöhemmin 1900-luvulla rakennetut uimala ja kesäteatteri. Ruissalon kansanpuistossa järjestetään vuosittain myös Suomen vanhin rockfestivaali, Ruisrock.