Turun mäkipuistot

Turku tunnetaan seitsemän kukkulan kaupunkina. Turun keskusta sijoittuu Vartiovuoren-, Kakolan-, Samppalinnan-, Puolalan-, Kerttulin- ja Korppoolaismäen välimastoon. Näiden mäkien rinteitä ja huippuja alettiin rakentaa kaupunkipuistoiksi 1800-luvulla.

Rakennustyöt vaativat valtavia ponnistuksia, sillä kallioisten mäkien saaminen vehreiksi puutarhoiksi tarkoitti mittavia maansiirtotöitä. Mäkipuistojen perustaminen vaati kymmeniä tuhansia kuormia multaa. Kerrotaan, että pelkästään erään Urheilupuistossa olleen lammen täyttötyöt vaativat 40 000 hevoskuormaa multaa.

Vartiovuori säästyy Turun palolta

Vartiovuoren ensimmäiset istutustyöt tehtiin 1840–50-lukujen aikana. Istutustöitä johtivat turkulaiset porvarit maistraatin hyväksymien urakkatarjousten perusteella. Rakentaminen oli hidasta, sillä kallioiseen maastoon kuljetettiin multaa hevoskyydillä ja jyrkille rinteille jalkaisin. Vuoteen 1854 mennessä Vartiovuorelle oli istutettu puu- ja kukkaryhmiä, rakennettu luonnonkiviportaita ja terasseja, sijoitettu penkkejä sekä luotu näköalatasanteita kaupunkiin.

Vartiovuoren huipulla on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja vuonna 1819 valmistunut tähtitorni. Tähtitorni sekä puiston laidalla sijainnut käsityöläiskortteli säästyivät Turun palolta, ja vuonna 2009 Museovirasto määritteli alueen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Maauimala ja näköalapaikka

Samppalinnanvuoren puistojen perustaminen alkoi 1860-luvulla. Tuolloin kunnallisneuvos Per Cerelius Rettig rakennutti vuoren pohjoisrinteelle ravintolan, jonka ympäristön suunnittelun toteutti ruotsalainen maisema-arkkitehti Knut Forsberg. Suunnitelma Samppalinnanvuoren Aurajoen puoleisesta rinteestä valmistui syksyllä 1865. Seuraavana vuonna kunnallisneuvos Rettig lahjotti rahaa rinteen kaunistamiseen. Varoista muodostettiin Samppalinnanrahasto, josta myönnettiin vuosittain summa puiston istutuksiin. Puiston rakentaminen aloitettiin nykyisen Olavinpuiston kohdalta, entisen huutokauppakamarin läheisyydestä, ja ravintolaa ympäröivä pieni näköalapuisto käytävineen valmistui 1870-luvulla.

Samppalinnan ylätasankojen puistojen perustaminen aloitettiin vuonna 1900 kaupunginpuutarhuri Mauritz Hammarbergin esityksen perusteella. Puiston täyttötöitä kesti kaikkiaan kolme vuotta, vuoteen 1903 asti, jolloin sinne rakennettiin peli- ja leikkikenttä. Vuonna 1904 puistoon istutettiin 346 lehtipuuta, 176 havupuuta ja 326 pensasta, nurmikkoa kylvettiin 13 000 m2 ja käytäviä valmistui 778 metriä. Seuraavina vuosina istutuksia tehtiin samaa tahtia. Puiston rakentaminen kesti läpi koko 1910-luvun.

Samppalinnanpuisto rakennettiin 1900-luvun alun ihanteiden mukaisesti kaupungin keuhkoiksi ja terveyttä ylläpitäväksi keitaaksi, jossa tuli olla mahdollisuus fyysisen kunnon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Hammarbergin puistosuunnitelman toteutus alkoi 1920-luvulla, jolloin muokattiin Tyttölyseon, Maanviljelysopiston ja Radioaseman ympäristö. Samppalinnanpuisto on Turun toisiksi vanhin mäkipuisto. Se on tunnettu näköalapaikoistaan, ravintolastaan sekä maauimalastaan.

Urheilupuisto perustetaan vuonna 1893

Urheilupuiston perustaminen ajoittuu 1880-luvun murrosaikaan, jolloin maisemapuistoista siirryttiin vähitellen toiminnallisten käyttöpuistojen suuntaan. Puiston sijoituspaikoiksi suunniteltiin mm. Ruissalon Kansanpuistoa, Kupittaanpuistoa, Vähä-Heikkilän kallioita, Parkinmäkeä ja Iso-Heikkilää. Lopulta kaupunginlääkäri Axel Reinhold Spoof ehdotti, että amfiteatterimainen maasto soveltuisi parhaimmillaan tuhansille katsojille. Kukkula oli siihen asti ollut pelkää kalliota, heinikkoa ja lammikoita. Puita siellä ei kasvanut juuri ollenkaan.

Ehdotusta kannatettiin ja hanketta ryhtyi seuraavana vuonna ajamaan vastaperustettu Åbo Idrottsvänner – Turun Urheilunystävät. Urheilupuisto perustettiin vuonna 1893 kaupunginvaltuuston luovuttaessa yhdistykselle Samppalinnanmäen myllyntakaisen 16 hehtaarin suuruisen alueen 25 vuoden ajaksi urheilukenttäkäyttöön. Ehtona oli, että yhdistys laittaa puiston kuntoon ja rakentaa sinne mm. kahvilan, ja jo seuraavana syksynä puiston ensimmäinen kenttä oli valmis. Urheilupuisto vihittiin käyttöön 1.10.1893 pyöräilykilpailun ja tennisotteluiden yhteydessä

Taidemuseo ja vappuriehaa

Puolalanmäki on yksi Turun keskusta-alueen merkittävimmistä rakennetun ympäristön kokonaisuuksista. Alun perin näköalapuistoksi perustetusta Puolalanmäen puistosta auenneet panoraamat ovat lopullisesti sulkeutuneet ympärille rakennettujen kerrostalojen myötä. Puolalanmäen puiston perustamistyöt aloitettiin vuonna 1889. Perustamisen alkuvaiheessa töitä tehtiin vähitellen ilman varsinaista istutussuunnitelmaa täyttämällä kallionkoloja ja suorittamalla vähäisiä puuistutuksia.

Vuonna 1898 puistoon rakennettiin portaita, kivikouruja ja lampia sekä istutettiin puita, pensaita ja perennoita. Vuosina 1900 – 1904 puistoon ajettiin täytemaata 1700 kuormaa ja käytäviä rakennettiin 972 metriä. Istutustöitä tehtiin vuosina 1901 – 1908 istuttamalla Puolalanmäelle puita 817, pensaita 344 ja perennoita 465 kappaletta. Valmistuessaan vuonna 1909 Puolalanmäen toteutus noudatteli mäkipuistona maisemapuutarhan ideaaleja. Puolalanmäen puiston istutuksia on korjailtu ja täydennetty myöhempinä vuosikymmeninä.

Serpentiini ja Funikulaari

Kakolanrinne sai ensimmäiset istutetut puunsa 1860-luvulla. Puistosuunnitelma ja rinnettä aiemmin hallinnut seprentiinitie ovat lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin käsialaa. Nykyään Kakolanrinteen reunalla kulkee Funikulaari, tuo kaikkien tuntema Suomen ensimmäinen kaupungissa toimiva rinnehissi.