Kaupungin tärkein ekologinen verkosto

Kaupunkipuiston tärkeimmät ominaisuudet ovat kaupunkimaisen alueen kulttuuri- ja luonnonympäristön monimuotoisuuden lisäksi laajuus, eheys, ekologisuus ja jatkuvuus. Ekologisuuden ja jatkuvuus tarkoittaa, että alueella on lajiston siirtymistä ja vuorovaikutusta mahdollistavia ekologisia käytäviä, ja että alue liittyy ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin ja ympäröivään maaseutuun.
Turun kaupunkipuistoon sisältyy luonnoltaan Suomen oloissa lähes ainutlaatuinen Ruissalon saari, Aurajokivarsi Maarian kirkolla ja Kuralaan asti, kaupungin mäkipuistot ja muut historialliset puistot sekä muita viheralueita.

Ruissalon ulkopuolisista alueista luonnoltaan monipuolisimpia ovat rakennetut puistot, jokivarsibiotoopit ja maaseutumainen Koroisten-Halisten-Kuralan alue. Kaupunkipuisto liittyy Ruissalon ja Aurajokisuun kautta mereen ja toisessa päässä suoraan ympäröivään maaseutuun, pitkälle sisämaahan ulottuvaan Aurajokilaaksoon, yhteen maamme 27 kansallismaisemasta. Aurajoki on kaupunkipuiston tärkein ekologinen käytävä. Alueella tavataan useita lintu- ja nisäkäslajeja, jotka siirtyvät jokivarren ekologista käytävää pitkin kaupungin rakennettujen osien viheralueille. Aurajokivarsi on vähintään yhtä tärkeä reitti ja keidas myös meille ihmisille, mutta ehkä hieman eri syistä!

Jokivarressa rantakasvillisuus on lähes luonnontilaista Yliopistonmäestä yläjuoksun suuntaan, ja alajuoksun suuntaan kasvillisuus jatkuu yhtenäisenä, joskin pääasiassa hoidettuna puistona Tuomiokirkkosillan kupeeseen. Tätä käytävää pitkin esimerkiksi nisäkkäiden on melko helppo siirtyä Aurajokivarren maaseudulta tuomiokirkon läheisille puistoalueille ja näiden kautta edelleen mäkipuistoihin.

Otetaan Aurajokivarren kulkijoista esimerkiksi kettu, jota tavataan mm. Koroistenniemessä, Ylioppilaskylän alueella ja Halisissa. Kettuja tavataan melko usein myös kaupungin keskustassa, etenkin jokivarren läheisyydessä, ja osa näistä vierailijoista on epäilemättä lähtöisin joen yläjuoksulta. Saukko on viime vuosina selvästi runsastunut Turun seudulla, ja saattaa nykyään liikkua kaupungissakin melko säännöllisesti. Kaupungissa harvoin vierailevat metsäjänikset voivat myös olla osaksi peräisin yläjuoksun alueelta. Muualla kaupunkipuistossa metsäjäniksiä on tavattu ainakin Turun linnan varastomakasiineilla, Puolalanpuistossa sekä Samppalinnan ja Vartiovuorenmäen tuntumassa.

Kaupunkipuistosta löytyy myös toinen merkittävä ekologinen käytävä. Se kulkee Vasaramäen-Itäharjun väljästi rakennetuilta alueilta Kupittaanpuiston kautta Ruotsalaistaloalueelle – jonne toisinaan marssii hirviäkin – sekä Sirkkalan korttelin kautta suoraan Vartiovuorenmäelle. Näitä reittejä käyttävät varsin näkyvästi hyväkseen kaupungin rusakot, joita ovat alueen kortteleissa hyvin tavallisia.

Mäkipuistojen runsain pikkunisäkäslaji on koepyyntien perusteella metsähiiri. Nisäkkäistä näkyvimpiä ovat kuitenkin kaupunkilaisten hyvin tuntemat siili, orava ja rusakko. Hirvi on tavattu vierailijana ainakin Kakolanmäellä ja Neitsytpolulla Urheilupuiston ja Samppalinnan välissä. Urheilupuiston Neitsytpolun puoleisen reunan ja Vartiovuorenmäen väliseltä alueelta on tavattu myös pelottomia kaupunkikettuja, joita on tavattu mm. Käsityöläismuseon pihapiireissä. Mäkipuistojen kaupunkiluonnon tärkeimpiä osia ovat todennäköisesti jyrkät rinnealueet, joiden kasvillisuutta ei hoideta ja joilla ihmisiä liikkuu vähän. Näitä alueita on etenkin Vartiovuorenmäen, Samppalinnan ja Urheilupuiston pohjoisreunoissa.

Varsinaisella kaupunkialueella pesiviä lintulajeja on lähes 60, jos Ruissalo jätetään laskuista. Turun kaupunkiluonto on siten lajistoltaankin varsin monimuotoinen. Alueen kaupunkiluonnon omaleimaisuutta lisäävät meneillään olevat uusien lajien kaupunkilaistumisprosessit. Viimeisten kymmenen vuoden aikana esimerkiksi sepelkyyhky ja nokkavarpunen ovat vakiintuneet kaupunkipuiston viheralueiden säännöllisiksi pesimälinnuiksi. Suomen ensimmäinen keskieurooppalaistyyppinen sepelkyyhkyn puistopesintä todettiin vuonna Urheilupuistossa jo vuonna 2000. Kaupunkipuiston viheralueet ja muut kaupunkibiotoopit ovat Turun yliopiston biologian laitoksen kaupunkiekologisten tutkimushankkeiden tärkein tutkimus- ja opetuskohde.

Aurajoen pohjoispuolella selkeitä ekologisia käytäviä on vaikeampi tunnistaa. Kaupunkisuunnittelussa olisikin hyvä edistää viherkäytäviä radanvarren, ratapiha-alueen ja Raunistulan suunnista Kakolanmäkeen ja Puolalanpuistoon, jotta saamme jatkossakin elää lajirikkaassa kaupunkiympäristössä.

Timo Vuorisalo
Turun yliopisto, biologian laitos