Kupittaanpuisto – turnajaisista minigolfiin

Kupittaanpuisto on Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto, jonne mahtuu monenlaista aktiviteettia koko perheelle. Kupittaanpuistossa on runsaiden viheralueiden lisäksi muun muassa lintupuisto, lasten liikennepuisto, Seikkailupuisto, paviljonkiravintola, skeittiparkki, maauimala, urheiluhalli ja minigolf-rata. Lue loppuun asti, jos olet kiinnostunut myös Kupittaapuiston huikeasta historiasta.

Kupittaanpuisto 2020-luvulla

Kupittaanpuisto on kehittynyt aina näihin päiviin asti. Nykyisellään Kupittaanpuiston laajuus on 24 hehtaaria, ja se on Suomen suurin, vanhin ja laajin kaupunkipuisto. Puistossa järjestetään vuosittain musiikkifestivaaleja, mm. Aura Festin tapahtumapaikaksi on vakiintunut Kupittaanpuisto. Puistossa on laajat mahdollisuudet myös eri urheilumuodoille. Kupittaalla voi harrastaa esimerkiksi palloilulajeja, skeittausta, minigolfia, uimista, luistelua. Kupittaan luistelumato onkin suosittu luistelupaikka turkulaisten keskuudessa. Lapsiperheille Kupittaanpuistosta löytyy Seikkailupuisto ja liikennepuisto sekä lintulammikko, joka tarjoaa elämyksiä myös vanhemmille. Kupittaanpuistossa otetaan käyttöön lähivuosina myös robottibussi, joka tulee osaksi kaupungin joukkoliikennejärjestelmää.

Perimätiedon mukaan Piispa Henrik kastoi ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon juuri Kupittaan lähteellä ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1155. Kupittaa oli 1500-luvulla yleinen markkinapaikka, jossa järjestettiin markkinoita sekä myytiin ja laidunnettiin hevosia. Joitakin peltotilkkuja oli raivattu viljelysmaiksi ja aina 1800-luvulle asti turkulaisilla porvareilla oli viljelyspalstoja Itäharjun ja Kupittaan välisellä alueella. Juhana-herttuan pitäessä renessanssihoviaan Turun linnassa 1550- ja 1560-luvuilla Kupittaalla vietettiin muun muassa turnajaisia ja keskikesän juhlia. 1600-luvulla puolestaan Turun Akatemian opiskelijat tapasivat kokoontua Kupittaalle Floran päivänä juhlimaan perinteikästä kevään juhlaa.

Terveyslähteestä ja teloituksista kylpyläksi

Kupittaan lähdettä ryhdyttiin käyttämään 1680-luvun alkupuolella terveyslähteenä ja sen ympäristössä hoidettiin ensin spitaalisia ja myöhemmin kolerapotilaita. Kupittaalla on myös synkkä historiansa; vuodesta 1760 lähtien Uudenmaantullin seutua alettiin käyttää teloituspaikkana, sillä vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistukset olivat melko yleisiä, ja mestattavaksi saattoi joutua murhan ja tapon lisäksi myös varkaudesta.

Jo 1700-luvulla alkanut kylpylätoiminta veti Kupittaalle runsaasti väkeä. Kupittaa oli koko Turun alueen vesilähde, josta saatiin suurin osa turkulaisten juomavedestä. Kupittaan soisilta mailta lähti kaksi puroa kohti kaupunkia: Krooppi, joka kulki Kerttulinmäkeä pitkin ja Vanhan Suurtorin vierestä Aurajokeen sekä Sikaoja, joka johti jokeen Sotalaistenmäen reunaa pitkin. Ensimmäiset kylpylärakennukset rakennettiin Kupittaalle jo 1700-luvun puolella. Varhaisen kylpylän kukoistuskaudet ajoittuivat 1700-luvulla kylpylän toiminnan alkuun. Kylpylä kasvatti suosiotaan toiminnan laajetessa kylpyläpuistoksi 1840-luvulta aina 1870-luvulle.

Puisto perustetaan kylpylävieraita varten

Varsinainen Kupittaan puistoalue perustettiin kylpylän yhteyteen vuonna 1820 kylpylävieraiden kävelypuistoksi. Puiston keskeisenä teemana oli Kupittaankentälle johtanut promenadikäytävä, jonka paikalla on yhä koivukujanne. Kylpyläyhtiö rakennutti suuren kaivohuonerakennuksen vuonna 1824, josta johti doorilaisten pylväsparien kannattama katos kahdeksankulmaiseen Charles Bassin suunnittelemaan lähdepaviljonkiin.

Kupittaasta tuli 1840-luvulla suosittu huvittelupaikka, jossa järjestettiin päivittäin tansseja ja säännöllisesti sirkus- ja eläintaistelunäytöksiä. Kupittaan kylpylätoiminta päättyi 1885, kun vanhin kylpylärakennus paloi, toinen huutokaupattiin ja myöhemmin purettiin. Kylpylän juhlasali säilyi käyttämättömänä talvisotaan asti, jolloin se paloi. Jäljelle jäi kahdeksankulmainen lähdepaviljonki, joka seisoo nykyään Kupittaan maauimalaa vierustavan kentän kupeessa.

Puutarhakoulun historia on yhä havaittavissa

1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla puisto käsitti nykyisen puiston koillisosan, kylpylän alueen ja sitä ympäröivän pienen puistikon sekä puutarhakoulun alueen ja ns. Kupittaantorin. Kupittaan puutarhakoulun toiminta alkoi vuonna 1841, ja oppilaiden vastuulla oli hoitaa ympäröivää puistoa. Koulu sijaitsi nykyisen Seikkailupuiston alueella, ja osa vanhoista puutarhakoulun rakennuksista on yhä Seikkailupuiston käytössä. Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkäkadun kulmassa sijaitsi Kupittaantori, jonka poikki johti kulku varsinaiseen puistoon. Tori uudistettiin 1880-luvulla, jolloin sinne istutettiin mm. vieläkin paikalla kasvavat poppelit.

Laajennustyöt toivat mukanaan urheilukenttiä

1890-luvulla ryhdyttiin puiston laajennustöihin, joiden yhteydessä puistoon rakennettiin urheilukenttä ja pienten lasten leikkikenttä sekä istutettiin puita ja pensaita. Puutarhakoulun lopetettua toimintansa väliaikaisesti vuonna 1898 alue siirtyi kokonaan kaupungin hoitoon. Tuolloin puistoon liitettiin puutarhakoulun taimisto ja sen ja Uudenmaantien välinen alue sekä vuokrapelto, ns. Ryssänpelto. Tästä laajennusosasta laati kaupunginpuutarhuri Hammarberg suunnitelman vuonna 1898, johon hän kirjasi ehdon vain parhaiden kotimaisten taimien käytöstä. Havukasvien käyttöä hän perusteli erikseen sillä, että myös talvella olisi puistossa oltava kaunista. Puiston koivukujanteen itäpuolen laajennustöiden yhteydessä rakennettiin Kupittaanpuistoon mm. pelikenttä, lintulammikot ja uimala, joka valmistui vuonna 1910 vanhaa kylpyläperinnettä jatkamaan. Nykyiseen laajuuteensa puisto kasvoi vuonna 1924.