Heinola on puistojen kaupunki. Suomen ensimmäisiin kuuluva, rakennettu puisto toteutettiin jo 1700-luvulla, kun Heinola perustettiin maaherran residenssikaupungiksi.
Heinolan kansallinen kaupunkipuisto sulkee syliinsä Heinolan erityislaadun: voimakkaat vedet, kaupungin läpi kulkevan harjun, dramaattiset mäki- ja laaksomaisemat, purolehdot, 1700-luvun linnoitusrakenteet ja vanhat lääninrajamerkit, monenlaiset puistot, viherympäristöt ja hautausmaat, kaupungille tunnusomaiset sillat ja runsaasti eri-ikäistä rakennuskantaa.
Rakennetun ympäristön painopiste on residenssi-, kylpylä- ja seminaarihistoriassa, mutta siitä saattaa lukea myös sodanjälkeisen ajankulun monine sävyineen ja vivahteineen. Heinolan puistot ja viheralueet ovat syntyneet paljolti 1940- ja 1970-luvun välisen ajanjakson kaavoitusihanteiden tuloksena.
Kaupungin läpi virtaava vuolas Kymijoen vesistö ja Salpausselkiin liittyvä Heinolan harju kokoavat Heinolan kansallisen kaupunkipuiston osa-alueet monipuoliseksi ja persoonalliseksi kokonaisuudeksi. Heinolan erityispiirre ovat lähes kaupungin keskustassa sijaitsevat vapaa-ajan keitaat sekä suurelta osin sodan jälkeen Konnivedelle ja Ruotsalaiselle kasvanut kesämökkikulttuuri.
Heinolan kansallinen kaupunkipuisto on perustettu 6. toukokuuta vuonna 2002. Puiston laajuus on noin 2084 hehtaaria, josta maa-aluetta on noin 945 hehtaaria.